Täällä taas!
Piipahtamassa kylläkin ihan vaan tälläkin kertaa.
Tässä blogissa tulee avauduttua kaikesta sellaisesta, josta ei missään muualla maailmassa voi rääkyä. Tämmönen blogi pitäisi olla kaikilla! Ei olisi niin paljon puhumattomia tunteita tässä maailmassa.
Sain eilen kuulla aika mielenkiintoisen uutisen: Exäpexäperkele on mennyt kihloihin!
Taas on hiukan sellanen mielipuolinen jakautunut olo. Toisaalta tottakai vituttaa. Toisaalta on ihan iloinenkin olo. Ensin sitä miettii että mitä se nyt sellanen (henkisesti yksinkertaisen) perheellisen naikkosen valitsi. Sitten tulee ajatelleeksi kuinka hienoa on, että kaikilla on kaikki hyvin ja kivasti.
Hetken kuluttua nousee kauhea dissausaalto koko kihlatouhua kohtaan. Urpo, luuleeko se että se saa tälläkään kertaa sitä hommaansa kestämään jonkun rinkuloitten avulla, hmpf! Saapas, ei oppinut ekasta kerrasta mitään.. Kui monta se meinaa noita sormuksia ostella tässä elämässänsä?! Ja sitten oon taas ihan että aaw, ihanaa että ihmiset tykkäävät toisistaan niin kauheasti että haluavat olla tollai virallisesti kimpassa.
Koittais ny tämäkin ämmänkäppänä päättää. Ehkä nää ei vaan ole päätettävissä olevia juttuja. Ei noita ajatuksiaan ja tunteitaan aina vaan voi hallita. Hillitsemään sentään nykyään jo onnistun.
Loppujen lopuksi kaikki tää on ollut aika kesyä. Vaikka ajatuksia pyörii jos jonkinlaisia päässä, ei ole ollut tietoakaan mistään suurista purkauksista. Tai haikeudesta. Se taitaa olla hyvä merkki. Enemmänkin sellaisia pieniä kuhmuja tasaisten tunteiden virrassani, heheh.
Sinkkunaisella on itsellään kaikki niin, niin hyvin, ettei tässä ole tarvetta kateudelle tai haikeudelle.
Pitäiskö silti vetää pidempi korsi ja pistää pystyyn Jouluhäät?!
