Joulua!

Joulun ja Uuden Vuoden ja kaikenlaisen muun mukavan kunniaksi täällä taas!

Sinkkuuntumaan en ole kuitenkaan vielä onnistunut, no worries.

Rupesin tällä kelailemaan kulunutta vuotta ja mietin kaikkia asioita. Miten paljon ihmisen pieni elämä voikaan vuodessa muuttua! Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, että tässä vaiheessa on tämmöisesti asiat, en todennäköisesti todellakaan olisi uskonut. Minullahan oli vakaa aikomus olla sinkkunaisena ainakin muutaman vuoden, kunnes sitten voisin ystävällisesti löytää elämäni miehen, mennä naimisiin ja lisääntyä.

Näin elämä meitä sitten vaan kuljettaa ihan hassuihin suuntiin suunnitelmista huolimatta. Ehkä parempi niin, ei se paskan hääviä olisi kun aina menisi hommelit suunnitelmien mukaisesti kuulkaa.

Jos juttu olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti niin minunhan pitäisi kaiken järjen mukaan olla alemman korkeakoulututkinnon suorittanut gradun aihetta kuumeisesti pohtiva, onnettomassa mutta toivon mukatäyteisessä suhteessa elävä tuleva perheleikkivaimoke.

Onneksi elämä on edes välillä sen verran fiksu, että se pistää käpälänsä peliin...

Kaiken tämän juhlanajan kunniaksi uhraan pari ajatusta vielä menneeseen elämääni ja sinne jääneille ihmisille:

Ihanaa Joulua koko porukalle ja rauhallisia Uuden Vuoden juhlia! Muistakaa juoda kohtuuttomasti ja käyttäytyä muutenkin ihan villisti. Kuumaa, tulista ja muutenkin chilliä Uutta Vuotta 2013!

Samalla poistan täältä joitain kirjotuksia, ihan älyttömiä määriä tulee jotain ihan kummallisia mainoskommentteja niihin ja ne täyttävät mun spostini, arggg.

No voihan pimpula.

Täällä taas!

Piipahtamassa kylläkin ihan vaan tälläkin kertaa.

Tässä blogissa tulee avauduttua kaikesta sellaisesta, josta ei missään muualla maailmassa voi rääkyä. Tämmönen blogi pitäisi olla kaikilla! Ei olisi niin paljon puhumattomia tunteita tässä maailmassa.

Sain eilen kuulla aika mielenkiintoisen uutisen: Exäpexäperkele on mennyt kihloihin!

Taas on hiukan sellanen mielipuolinen jakautunut olo. Toisaalta tottakai vituttaa. Toisaalta on ihan iloinenkin olo. Ensin sitä miettii että mitä se nyt sellanen (henkisesti yksinkertaisen) perheellisen naikkosen valitsi. Sitten tulee ajatelleeksi kuinka hienoa on, että kaikilla on kaikki hyvin ja kivasti.

Hetken kuluttua nousee kauhea dissausaalto koko kihlatouhua kohtaan. Urpo, luuleeko se että se saa tälläkään kertaa sitä hommaansa kestämään jonkun rinkuloitten avulla, hmpf! Saapas, ei oppinut ekasta kerrasta mitään.. Kui monta se meinaa noita sormuksia ostella tässä elämässänsä?! Ja sitten oon taas ihan että aaw, ihanaa että ihmiset tykkäävät toisistaan niin kauheasti että haluavat olla tollai virallisesti kimpassa.

Koittais ny tämäkin ämmänkäppänä päättää. Ehkä nää ei vaan ole päätettävissä olevia juttuja. Ei noita ajatuksiaan ja tunteitaan aina vaan voi hallita. Hillitsemään sentään nykyään jo onnistun.

Loppujen lopuksi kaikki tää on ollut aika kesyä. Vaikka ajatuksia pyörii jos jonkinlaisia päässä, ei ole ollut tietoakaan mistään suurista purkauksista. Tai haikeudesta. Se taitaa olla hyvä merkki. Enemmänkin sellaisia pieniä kuhmuja tasaisten tunteiden virrassani, heheh.

Sinkkunaisella on itsellään kaikki niin, niin hyvin, ettei tässä ole tarvetta kateudelle tai haikeudelle.

Pitäiskö silti vetää pidempi korsi ja pistää pystyyn Jouluhäät?!

Ex-nainen.

 

Jälleen haluan avautua aiheesta, jota eivät kaikkien silmät ihan kestä.

 

Tai no, olenhan minä toki avautunut aiheesta asianosaisellekin, mutta saattaa olla että hiukan siistin suutani tässä suoran kanssakäymisen tilanteessa kuitenkin. Eli pitäkäämme tämä pois hänen näkökentästään. Ei sillä että mikään muukaan bloggailutouhuni olisi hänen tiedossaan, mutta koska on olemassa riski, että jonain päivänä on, niin näin.

 

Exä.

 

Hänen exänsä nimittäin.

 

Emme ole missään vaiheessa salailleet toisiltamme edellisiä suhteitamme tai koittaneet unohtaa niiden olemassaoloa.

 

Olemme aika samoilla linjoilla siitä, että edelliset suhteet ovat osaltaan syyllisiä siihen, millaisia (kuinka traumatisoituneita) olemme ihmisinä, eikä näin ollen niiden olemassaoloa kannata yrittää salailla tai painaa unholaan. Niistä puhuminen ei kuitenkaan niistä taas ajankohtaisia, ehkä enemmänkin päinvastoin. Ja niissä tapahtuneista asioista voi muuten saada paljon arvokasta tietoa toisesta ihmisestä! Ihanan mielenkiintoista brainfuckata toinen kuullessaan tämän edellisen eron syistä.. Buahah. Olohuoneaivokirurgi palveluksessanne.

 

 

"... Aion pestä ikkunatkin niin haihtuu tahrat ex-naisesi jälkien,
puhutko samaa kieltä..."

 

 

Itsehän en ole ex-miesystäväni kanssa enää missään tekemisissä. Eihän tämä edes tervehdi minua enää. Puhumattomia tunteita, sanon minä. Menisi johonkin terapiaan sekin ukkeli.

 

 

"... Olkoon kaikki entinen, älä jää sen kahleisiin

Muuten hukuttaa sut muistot eilisen kielisuudelmiin..."

 

 

Mutta nykyinen toinen puoliskoni on exänsä kanssa tekemisissä. Todellakin on. He ovat Facebookissa kavereita, vaihtavat siellä ilmeisesti viestejä (en tiedä kuinka usein ja mitä, pitänee selvittää mikäli tämä peli jatkuu), pysähtyvät törmätessään juttelemaan ja näin. Eihän siinä sillai mitään, ihan normaalia ihmisten toimintaa. Tai no. Onhan siinä jotain. Se ärsyttää. Minua.

 

En muuten olisi kiinnittänyt koko asiaan huomiota, mutta jaettuani ensimmäisen yhteiskuvamme Facebookissa ja merkittyäni siihen miespuolisen omaisuuteni meinasin saada paskahalvauksen, kun ilmoituksiini ilmestyi "Neiti Exä tykkää kuvastasi"................ SIIS MITÄ?! Siis mitämitämitä helvettiä se lehmä tulee tykkäilemään MINUN kuvistani?!

 

 

"... Mitä sun ex-naisen pikku päässä liikkuikaan

kun se kertoi ettei toisenlaista löytyis päältä maan..."

 

 

Noh, ensi-innostukseni laannuttua ryhdyin tutkimusmatkalle ja tajusin muijan ruvenneen tykkäilemään ja kommentoimaan jokaiseen ex-poikaystävänsä juttuun sen jälkeen, kun olimme päivittäneet suhdetilanteemme Fb:iin. Siitä suhdestatuksen muutoksestakin sen oli tarvinnut mennä tykkäämään! Oikein sillai ärsyttävästi "älä hani unohda minua" - tyylillä.

 

Bitch.

 

Sulattelin asioita muutaman päivän, konsultoin vastaavaa suhdesekasotkuasiantuntijaani eli bestistäni, ja päätimme tekaista muijan päänmenoksi pommin.

 

 

"... Jälkeen toisen, jälkeen sun ex-naisen

pöydästäsi aion syödä sen minkä ansaitsen..."

 

No ei me sitten viitsitykkään, aateltiin että asioista puhuminen voisi sittenkin olla ihan hyvä keino näin aluksi. Ja kiristys, uhkaus sekä lahjonta, tottakai.

 

Otin asian varovasti puheeksi, pelkäsin miehekkeen suuttuvan tai raivostuvan (vaikkei hän edes tee sellaista), kun kehtaan kyseenalaistaa hänen ihanan exänsä vilpittömyyden ja heidän ihanan ystävyytensä. Kyllähän se hiukan hikeentyi, mutta keräsi itsensä nätisti käskystä.

 

 

"... Antaa menneiden kuolla, älä mieti sen hintaa
antaa rakkauden liekkien nuolla paljasta pintaa..."

 

Melko vakuuttuneeksi mies minut saikin siitä, ettei hänellä ole intressejä exäänsä kohtaan. Mies oli itsekin huomannut naisen mahdollisten intressien uudelleenheräämiset häntä kohtaan, muttei ainakaan sanojensa mukaan välittänyt. "On syitä siihen, miksi exä on exä." Niin, kyllä minä sen tiedän.

 

Mies väitti, ettei itse ole tehnyt pitkään aikaan aloitetta ollakseen yhteydessä ex-naiseensa. Kerran oli kuulumiset kysynyt, kun oli yhteiseltä ystävältä kuullut, että syytä ehkä olisi. Sen pystyn sulattamaan.. Pitkin hampain. Kertoohan se kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa miehestäni.

 

Arvatkaa tekikö mieli revetä, kun kuulin muijan laittaneen hänelle henkilökohtaiset onnittelut uudesta seurustelusuhteesta juttumme paljastuttua virtuaalimaailmalle?! Voi luoja mikä tekopyhä ämmä.

 

 

"... Onko kaikki o.k., vieläkö kummittelee

sun ex-naisen haamu, vieläkö se leijailee..."

 

 En tiedä olenko hiukan tyhmä ja naiivi, mutta mies sai minut uskomaan siihen, ettei tässä ole hätiä mitiä. Naista vituttaa kun miehellä on uusi tyttöystävä, siitä olimme yhtä mieltä. Ja naisen yhteydenotot eivät ehkä sittenkään ole pelkästään kaverillisen vilpittömiä, siihenkin sain ukkelini uskomaan. Mies vakuutteli, ettei naisesta tule todellista ongelmaa eikä kolmatta pyörää.

 

Uskoisiko tuota.

 

 

"...Antakaa meidän jo olla, en aio sua jakaa

vierelläsi seison kuutamolla
ja tähdet päälle sataa..."

 

Nyt siis jäämme seuraamaan tilannetta exärintamalla.. Taisteluvalmiudessa. Tästä miehestä olen valmis hiukan vääntämään.

 

En minä mikään tyhmä silti ole, mieskin on oikeasti ihminen (On se) ja hänellä on vapaus valita.. Mikäli valitsee lempata minut toisen naisen tähden niin kyllä on aivan helvetin tyhmä ja se on soronoo.

 

Mutta hampaitani näytän aivan varmasti, mikäli joku hullu naaras liian lähelle eksyy. Ja jos tämä hullu naaras on hänen exänsä niin saatan minä muristakin.

 

 

"... viime yö pois vei kaikki kahleet eiliseen

elämässäs uusi aamu vielä tänää valkenee..."

 

 

Värilliset otteet Kaija Koon biisistä Ex-nainen.

100!

Sadas blogikirjoitus!

Häähää!

Jatkoavautumista & uusi blogi!

Kenties luulitte jo päässeenne minusta..

Mutta!

Enpäs lopettanut vielä! :D

Uusi blogi on nyt pystyssä. Ja nimi on aivan aivoton:

Pinkki Kirkupöllö

Eli kirkupollo.



Weheartit / Owl



En tiedä vielä, jatkanko täällä avautumistani.

Sen kai näkee sitten.

Onhan tästä tullut melkoinen henkireikä, tänne voi jättää koko taakkansa menettämättä pahemmin julkisuuskuvaansa. Tai no, pikkusiskot sekä pari ystävää tänne ovat löytäneet ja tietävät nyt, kuinka nösnö olen sisimmässäni.

Ehkä kestän sen.

Kunhan eivät kerro eteenpäin! (;



Weheartit.com / Pussy



Nyt haluan kuitenkin vielä kirjoittaa tänne sellaisesta, josta en voi kirjoittaa mihinkään muualle! Nimittäin täällä jo surullisen kuuluisastakin ex-miesystävästäni.

Osuimme hänen kanssaan samaan aikaan kaupan parkkipaikalle. Hän ei onneksi sentään nähnyt minua, mutta minä näin kyllä hänet. Olivat uuden morsiamen kanssa siinä kävelemässä autolle päin.



Weheartit.com / Ex



Ja jäädyin: En olisi ikinä tunnistanut tuota miestä häneksi ellei hän olisi ollut ex-autoni (se mikä on sun, on mun) vieressä!

Lopullisesti välirikostamme on itseasiassa tänään tasan 8 kuukautta. Hän oli silminnähden laihtunut, kasvattanut todella massiivisen parran sekä pukeutui.. Oudosti. Siis aivan erilaisesti kun olisin villeimmissä kuvitelmissanikaan voinut ajatella!

Ja minulle tuli hyvä fiilis.

Tajusin kuinka vapauttava ja hyvä asia eromme on näin pidemmässä juoksussa ollut meille molemmille. Olemme molemmat tässä vaiheessa jo löytäneet iloa muista asioista ja ihmisistä, olemme saaneet uudistua ihmisinä aivan eri tavalla kuin yhdessä ollessamme.

Olenkin usein sanonut, etten saanut olla minä hänen kanssaan. Hän en kestänyt sitä, että kasvoin ja kehityin ihmisenä, että uudistuin.

Nyt kun asiaa ajattelee, enhän minäkään kestänyt hänen uudistumistaan. Ei hänkään saanut olla sitä, mitä haluaisi minun kanssani. Olimme ankkuroituneet vanhoihin käsityksiin toisistamme, emmekä päässeet kumpikaan niistä eteenpäin. Rajoitimme toistemme olemista ja kehittymistä.

Emme me vältämättä ilkeyttämme, kummallakaan ei vaan ollut välineitä käsitellä toisessa tapahtuvia muutoksia. Eikä aina ehkä itsessäkään tapahtuvia uudistuksia. Ei ollut harvinaista tokaista toisillemme, että kun ethän sä nyt ikinä ennenkään ole tollasta meinannu. Niin, ei sitä siinä vaiheessa osannut ajatella, ettei sillä ole merkitystä minkään kannalta, mitä ennen on halunnut tai sanonut.

Vaikka nyt uskon tajuavani, mikä tässä hommassamme mätti, niin ei minua silti harmita, etten hiffannut aiemmin. Koen olevani aika sujut näiden asioiden kanssa. Päällimäisenä on hyvä fiilis siitä, että kumpikin on päässyt eteenpäin ja molemmilla menee hyvin.



Weheartit.com / Happy With You



Usein tunnen myös surua siitä, ettemme koskaan puhuneet asioitamme loppuun, emmekä todennäköisesti koskaan tule siihen pystymään. Pidän kuitenkin häntä hyvänä ihmisenä ja positiivisena asiana elämänkulussani, olisin halunnut sanoa hänelle, ettei kanna kaunaa tai tunne vihaa. Ja kuulla samat sanat häneltä. En silti tiedä olisinko kuullut niitä.

Toisaalta tapahtumista on niin vähän aikaa, etten tässä vaiheessa pystyisi häntä kohtaamaan face to face. Onhan tässä toivon mukaan vielä vuosia, vuosia aikaa. Ehkä vielä joskus.



Weheartit.com / Ex



Nyt olen kuitenkin ajatellut keskittyä uuteen suhteeseeni ja jättää vanhat asiat taakseni.

En olisi tammikuussa rikkinäisinä, ahdistuneina ja itkuisina iltoina kuvitellut voivani elokuussa todeta, että tästä vuodesta tulee näillä näkymin oikeastaan kokonaisuudessaan ihan häävi. :)



Weheartit.com / Happy With You



Virallinen ilmoitus, wohou!

It’s Facebook-official, so it’s official for real:

Sinkkunainen on parisuhteessa!

Oho. Enpä olisi uskonut tän päivän ihan heti tulevan. Ei tätä oikein meinaa hahmottaa todeksi.

Sain itselleni nuoren miehen jonka ulkonäkö saa leukani kolahtamaan lattiaan ja keuhkoni vaatimaan lisähappea, jota uskon voivani todella oikeasti arvostaa syvästi vielä pitkän ajan jälkeenkin ja jonka uskallan toivoa voivan arvostaa minua tällaisena mahdottomana kuolemanvakavana hölmönä.

Nuori mies joka puhuu minulle kauniimmin kuin olisin koskaan voinut kenenkään kuvitella tekevän ja joka kohtelee minua kuin maailman kauneinta ja halutuinta yksilöä.

Poikakulta joka tulee toimeen perheeni ja ystävieni kanssa, ja joka puhuu näistä minulle tärkeistä ihmisistä aina hyvään sävyyn.

Mies jonka koirani on ottanut palveluskuntaansa mukisematta ja joka pitää koiraani kuin omaansa!

Mies joka on osoittanut olevansa valmis elämää mullistaviin tekoihin vain ollakseen lähelläni.

Siis mitä ihmettä tässä on tapahtunut?! Vau.

Näin on tosiaan käynyt, edessäpäin olevasta ei vielä kukaan tiedä, mutta toivokaamme parasta.

Enivei. Koska tilanne nyt on tosiaan tämä, olen miettinyt tämän blogiharrastuksenkin päivittämistä ajantasalle. Ei sillä ettäkö blogin nimellä nyt olisi niin suurta merkitystä, mutta mieleni on jo aiemmin tässä tehnyt mieli blogia, jossa voisin enemmänkin esiintyä omana itsenäni, mahdollisesti omalla nimelläni tai jopa kasvoillani. Blogia, jota ei tarvitsisi salailla ja piilotella sen arkaluontoisuuden takia.

En minä mitään aivotonta hömppäblogia haluaisi, mutta sellanen johon voisi tarvittaessa avautua pohdinnoistaan tai vapaasti ihkuttaa uusia hankintojaan.. Tai jotain! Olen uhrannut useita tunteja pohtiessa mahdollista nimeä mahdolliselle uudelle blogille, mutta päässäni lyö suhteellisen tyhjää.

Tätä blogia minun on ollut vaikea ylläpitää juurikin sen takia, etten halua miehen saavan tietää tästä. Ja nythän salailu on vielä helppoa, kun välissämme on _monta_ sataa kilometriä. Hänen muuttaessa tänne asiat tulevat todennäköisesti vaikeutumaan niin, että tämän blogin pitäminen muuttunee mahdottomuudeksi.

Tämmöisiä pohdintoja tällä kertaa. Pahoittelut kuvattomuudesta! Odotan kuin kuuta nousevaa syksyä ja sen mukanaan tuomaa uutta tietokonetta, jolloin tämä blogiavautuminenkin taas helpottuisi noin tuhannella prosentilla!

Zalando.fi

Uusi nettikauppa! Alennuksia! Ihania tavaroita!

www.zalando.fi

Heli Kajo.

Kun Heli Kajo nousi pinnalle tuolla Jos mä kuolen nuorena, ajattelin että voi kauhistus.

Kauheeta p*skaa.

Sitten seuraavaksi rupesi soimaan tämä Elämäsi suloisin virhe.

Ja olin ihan valmis muuttamaan maasta pois, etteivät kauniit korvani vaurioituisi.

Mutta! Nyt on Kajon Heli yllättänyt kuulkaa.

Sattumalta Youtubessa hengaillessani löysin häneltä muutamia muita uusi biisejä, esim. Ranskis, Poikajumala sekä Barcelona.

Siis aivan ihania!

Vaikka Heli laulaessaan välillä kimittää ja laulaa liian korkeelta, se epätäydellisyys onkin oikeastaan näissä biiseissä aika.. Kaunista. Vähän niinku Maija Vilkkumaan biiseissä, sellanen rosoisuus sopii niihin.

Inhokista tulikin ihastus, ah niin tyypillistä mulle.

Ja samalla tiedoksi uusi vihastus & oksetus: Reino Nordin! Tekisi mieli purjota poskiinsa kun kuulee ton Kuulut unelmiin-biisin! "Kultapieni" .. "Luota muhun" Joo hei! Ehkä maailman viimeisin ihminen jonka kultapieni haluaisin olla. Vaikka Iholla-sarjassa kävi enemmänkin Reinoa sääliksi ku se sen vaimo oli tooodella raskas, niin on kyllä niin oksettava tyyppi kaiken kaikkiaan että.. Huh. Tyhmä mies. Miksi se tekee lapsia naisen kanssa, jota ei tyyliin siedä? Tai jota tarvitsee pettää? Ällöttävä. On varmaan (toivon mukaan) aika mustavalkonen kuva heidän suhteestaan, mutta nih.. Noh.

Tulipahan avauduttua! Yksi asiakassoitto! Vihdoinkin! Ihanaa! Taidan ruveta hommiin pitkästä aikaa.

Boooring...

GRAAH!

Eilen oli töissä niin pitkältä tuntuva päivä!

Meinasin kuolla pystyyn.

... Ja sama meno jatkuu tänään!

Miksei kukaan tarvitse minua?!

Halutkaa palvelujani, perkeleet!

Ei muuten mitään ongelmaa, kyllä tää Facebookatessa ja blogeja lueskella tää päivä menee, mutta kun en tiedä miten tarkkaan näitä sivuhistorioita seurataan. No, onneksi ei ole pitkä työsuhde, ja antavat toivon mukaan ensin varoituksen ennen kun potkivat mua pihalle työhön liittymättömien sivustojen takia. :D Hahah.

6 things I say at WORK:

Wanaja Festival '12

Uuh mikä vloppu!

Pitkästä aikaa lähdettiin ystävän kanssa festareille kunnon telttameiningeillä. Onnistunut reissu kaikin puolin, pää olisi toki voinut olla tänä aamuna vähän vähemmän kipeä.

Taidonnäytteemme:

(Koska teltta olisi kestänyt vaikka tsunamin, niin vettä ei tullut kun ihan hiukan hetken. Ellei oltais paketoitu sitä tollai ni olis tullu joku tulva. Ihan varmasti.)

Oltiin Hämeenlinnassa Wanaja Festivaleilla. Väkeä oli melko vähän, leirinnässäkään ei ollut tilasta puutetta. Muttei tuo meininkiä kauheasti haitannut. Esiintyjillä saattoi olla kurjaa kun oli niin pienet yleisöt.

Kokonaisuudessaan Hämeenlinnasta jäi hiukan.. Omituinen kuva. Porukka ainakin oli aika omituista. Ja kaupunki muutenkin. Ehkä se on ihan ookoo mesta kun paremmin tutustuisi. :D Tai no.

Viikonlopun esiintyjinä tarjolla oli:

MICHAEL MONROE, LENINGRAD COWBOYS, CHISU, FREEMAN,  STAM1NA, ELOKUU, HALOO HELSINKI,  KOTITEOLLISUUS, NOTKEA ROTTA,  MOKOMA,  PETRI NYGÅRD, KLAMYDIA, PALEFACE & RÄJÄHTÄVÄ NYRKKI, PARIISIN KEVÄT,  STEEN1,  ROCTUM, TURISAS, LAPKO, 15 MINUTES BEFORE THE DIVE

Chisu oli taas aivan ylivoimainen. Se on kyllä ilmiö! Huh. Ja Pariisin Kevään näin ekaa kertaa livenä, not bad at all.

Nyt vaan kun saisi itsensä kerättyä niin että pääsisi huomenna töihin. Nenä hiukan palanut ja muutenkin aika tärisevä fiilis, eiköhän tää tästä vielä.

Palataan!

Kuulumisia.

Olemassa ollaan edelleen!

Olen useaan otteeseen avannut tämän tekstikentän ja aloittanut avautumiseni.. Ja lopettanut kesken.

En tiedä, mistä kirjoittaa!

Jotenkin päivät menevät niin nopeasti.. Aamulla sitä herää, ilmestyy 7:50 työpaikalle, painaa päivän duunia pikkuhiljaa, lähtee 16:10 kotiin. Sitten koirakaveri ulos ja jotain pientä ohjelmaa kunnes kello on 20 ja voi käydä suihkun & koiralenkin kautta nukkumaan.

Ajattelin tehdessäni vuorotyötä etten kestäisi tällaista elämää viikkoakaan. Jokainen päivä on niin samanlainen. Ja silti tunnen oloni paremmaksi kun aaaaikoihin! Noh, siihen tunteeseen nyt saattaa jotkut muutkin asiat vaikuttaa.. Heh.

Töissä olen nyt kolmatta viikkoa ja viihtynyt olen. Joudun tämän viikon päätteeksi vaihtamaan toimipaikkaa ja se todella harmittaa. Tykästyin niin tuohon tällä hetkellä tekemääni hommaan.

 

Miesrintamalla asiat ovat muuttumassa jotenkin vakavammiksi. Eivät kuitenkaan liian vakaviksi, ei mitään virallisia ilmoituksia tähänkään väliin! Mutta kyllä sitä on tullut mietittyä, miten välimatkaa saisi pienemmäksi.. Ja milloin.

Olen saanut itseni kiinni ajattelemassa asioita ja vaihtoehtoja, joita en ole ollut valmis edes harkitsemaan aiemmin. Esimerkiksi muuttoa paikkakunnaltani. Miehen takia.. Huoh. Toisaalta aivosolu karjuu että äly hoi, älä jätä! .. Ja toisaalta sydän muistuttaa, että ellei nyt niin ei ehkä koskaan, ja ellei koskaan niin teen todella virheen. Kyllähän sitä ajattelee, että aivan himmeetä lähteä muuttamaan miehen perässä.. Mutta miksi en tekisi niin? Mikä minua estää? Jatkaisin tottakai opintojani ja näin, en minä hulttioksi ajatellut. En sellaista sitten enää ihan niin vaan tehdä kun on lapsia tai asuntolaina. Noh, katsotaan nyt mihin tämä tästä kehittyy.

Kirjoittamisintoa rajoittaa myös merkittävästi juuri hajoamassa oleva koneeni. Joudun esimerkiksi kaikki huutomerkit copy-pasteamaan! Ja iso osaa muista näppäimistä hakkaamaan sormet ruvella. Ihanaa, ihanaa. Onneksi synttäreihin ei ole tuhottomasti aikaa, suunnittelin uusivani kalustoa kesätyörahoilla ja mahdollisilla synttärilisillä.

Huomenna.

Mua viedään.

(Pistepiste)

Mua viedään taas,
Kun vaan sä hymyilet,
Niin mua viedään taas..

Katson sua kauan ja hartaasti,
Jos sä vaan haluat mä jään tähän varmasti.

Huomenna... <3

Kihloista.

Kuuuman & kostean sekä ennen kaikkea unettoman yön aikana rupesin miettimään yhtä juttua. Nimittäin kihloja! Joo en ole menossa kihloihin. Ja yö ei muuten ollut kuuma, kostea tai hikinen minkään muun kun kunnon ukkoskelin vuoksi.

Mutta niin, enivei. On jännää kun miettii, miten paljon erilaisia merkityksiä ihmiset antavat kihloille ja kihloihin menemiselle. Joillekin se on hyvin perinteinen ilmoitus tulevista häistä, toisille lähes yhtä perinteinen lupaus tulevasta avioliitosta. Mutta voihan kihloilla olla muitakin merkityksiä, voihan se vaan olla julkituotu sopimus siitä, että nyt ollaan oikeasti yhdessä. Tai osoitus siitä, että aiotaan pysyä yhdessä.

Mitä kihlat Sinulle merkitsevät?

Kuinka monta kertaa on okei mennä kihloihin elämänsä aikana? Missä vaiheessa voi mennä kihloihin? 

Itselleni kihloilla ei ole kovin perinteikästä merkitystä. Ainakaan ollut, nyt olen huomannut ajattelevani niistä paljon vanhanaikaisemmin kun ennen, mutten vieläkään ole mikään ehdoton. Mielestäni kihloihin voi mennä ilman, että on hääpäivää sovittuna tai edes että sen sopimista suunniteltaisiin. Kihlat ovat minun silmissäni enemmän sellainen symbolinen juttu, että nyt ollaan eikä meinata. Jos hankkisin lapsen jonkun kanssa, haluaisin olla sen ihmisen kanssa kihloissa, vaikken pidä naimisissä olemista lainkaan välttämättömänä.

Ja onhan sitä tullut oltuakin kihloissa jo kerran. Olin kuitenkin silloin oikeasti niin niin nuori, etten ole sitä kovin paksulla tussilla merkinnyt rakkauselämäni CV:hen. En minä sitä häpeä, enkä edes salaile, mutten minä tämän ikäisenä enää uusiksi menisi siinä tilanteessa. Silloin olimme tosissamme ja ajattelimme, ettei sellasta sielujen sympatiaa voi koskaan muualla tulla vastaan. Silloin kihloilla ei ollut minulle mitään tekemistä avioliiton kanssa, se oli täysin erillinen sopimus yhdessä pysymisestä.

Vaikkakin hiukan vakavammin suhtaudun kihlautumiseen kun teininä, niin ei sillä minulle ole vieläkään mitään maailmaa mullistavaa merkitystä. Kihloihin mennään ja kihlat puretaan, that's it. En pitäisi pahana vaikka ihminen kihlautuisi useaan otteeseen elämänsä aikana. Naimisiin haluaisin silti mennä vain kerran. Sitä ny ruveta kaikkia naimaan! Ainakaan sillä tavalla.

Avioliittohan on paljon enemmän kun se, että rakastetaan toista ihmistä. Siinä on kyse monesta muustakin asiasta. Avioliittoon astuessa sitä muuttaa identiteettiään nimensä myötä, antaa toiselle oikeuden omaan maalliseen omaisuuteensa, liittää kaksi erillistä sukua toisiinsa ja näin. Se on kaikkea muuta kun pelkkä rakkaudentunnustus ja sormus. Kihloissa on se hieno puoli, etteivät ne vaadi muuta kun tunteen, keskinäisen sopimuksen ja useimmiten sormuksen. 

Tulipahan vaan mieleeni, nih.

Avoneita.

Ystäväni diilailee näitä Avoneita ja välillä saan häneltä pilkkahintaan jotain ylijääneitä tai varastoon tilattuja tuotteita. Tällä kertaa muutamaa kolikkoa vastaan mukaan lähti tällaiset:

(Muistinkin näin jälkeenpäin, että ostinkin nämä ihan normihinnoilla kuvastosta. :D Ne alemömmöt olivatkin muita mömmöjä.)

Vartalonkuorinta. Ihana! Voidemaista paksua mömmöä joka kuorii kunnolla ja haisee ihan taivaalliselta. Uh.

Sekä kasvonaamio. Tän tehokkuus on jäänyt hiukan arvoitukseksi mutta on ainakin aevan ihanan hajuinen. Eli mikäs siinä, auttoi tai ei.

Grr.

Kesäuutta.

Tämmöisiä kesäuutuuksia! Ihan hirveä vimma ostaa kirppareilta & alesta kaikkea kesäkivaa vaikka kohtahan on taas syksy. Toivotaan siis todella että syksystä tulee erityisen lämmin, heh. Kuvat on taas tosi huonoja ja näin, muttei nyt takerruta sivuseikkoihin. ;)

Tämä kolttu kirpparilta 5e, Vero Modan vaate. Aikamoinen teltta muttei tuo haittaa mun mielestäni. Ja tohon saa kivasti leveän vyön rajoittamaan telttamaisuutta. Tämä oli eilen baarireissulla päällä, toimi!

Tämä on se H&M:n alesta aikasemmin ostamani. Leventää muuten hirveän kivasti. Auts.

Ja tän sain ystävältäni lahjoituksena, kun ei kuulemma istunut hänen päälleen. Olin katsellut paitaa H&M:llä jo jonkin aikaa, ihana teltta tämäkin. :D

Oon niin telttavaateihminen tällä hetkellä etten muuta käyttäisi. Sitä se lihoaminen teettä. Ja toisaalta ehkä parempi näin, saatikka että kulkisin samoissa makkarankuorissa kun ollessani 18v ja 15kg hoikempi. Ei mulla ole tapana angstata siitä kuinka läski olen tai muuta vastaavaa, kyllähän mä ihan tiedän olevani normaalipainoinen ja sillai. Mutta kun on ollut toosi pieni koko elämänsä ja sitten tullut suht. pienessä ajassa tämmöseksi normaaliksi tasapaksuksi ni onhan siinä kriisinpoikasen elementit ilmassa. Mutten mää. Mulla on hyvä olla ja pidän itsestäni tällaisena, ei ole valittamista. Sitä paitsi oon tällä hetkellä muutenkin niin onnellinen ettei lainkaan haittaa vaikka olisi hiukan jenkkakahvaa tai persettä!

Lauantaita!

Ihana viikonloppu!

Tässä on nyt sellasta naimatouhuhumua ilmassa että ihan itsellekin tulee ihan herkkä olo kuulkaa. Tuli todella yllättäviä naimauutisia todella yllättävältä suunnalta, lisäksi tiedän että tänään juhlitaan entiseen elämääni kuuluneiden ystäväpariskunnan pitkään odotettuja häitä. Koska pariskunta oli tuttu entisen miesystävän puolelta, en ole luonnollisesti enää vieraslistalla mutta silti on niin onnellinen olo heidän puolestaan. :D Ja sitten vielä koulukaverin polttarit lähestyy ja valmistelujen kiihtyessä tietää häidenkin olevan kohta jo ovella, aww! Ihmiselle, joka on aina vannonut naimattomuuden nimiin, tää on hiukan.. Yllättävää.  

Määki haluun! Eiku.

Weheartit.com

Ja..! Tänään pääsen vihdoinkin piiitkästä aikaa parhaan Ystävän kanssa mehuhommiin! Olemme olleet reilut kaksi vuosikymmentä ystäviä ja useita vuosia aivan voittamaton kaksikko. Entisen kantayökerhomme työntekijä totesi joskus koko yökerhon pysähtyvän hetkeksi joka kerta kun astumme sisään. :D Tavaramerkkimme oli erityisen näyttävä sisääntulo sekä oudot biisitoiveet.. Jotka melkein aina kuitenkin toteutettiin, kun olimme kuulemma aina niin "kohteliaita, nättejä ja hyväntuulisia.. Sellaista hyvää fiilistä mukanaan tuovia!". Oi että noita nuoruusvuosia! Kokeillaan päästäisiinkö tänään edes puoleen väliin noita sen aikaisia suorituksia, hähäh. <3

-"-

 

Kaiken kukkuraksi aamupalaksi tänään lohileipiä & täytekakkua pikkusiskon synttäripäivän kunniaksi. Naminami. 

Eikä lauantaipäivää yhtään huonontanut puhelu kaukaa pohjoisesta... :)

-"-

Ps. Katsokaa mitä bongasin! Omg sit ku tuun hulluksi ja meen naimisiin ni mä haluuuuunnnn.

-"-

Valmis mihin vaan?

Tuossa viime viikonlopun pitkän ja karkintäyteisen junamatkani aikana pohdiskelin sitä, mitä ihminen on valmis tekemään rakkauden eteen. Mihin sitä olisi valmis ihastuksen vuoksi?

weheartit.com

Miettikääs nyt mitä kaikkea sitä on maailmassa tehty rakkauden eteen. Mitä itse olette tehneet sen eteen?

Ja miettikää, kun vertaa näitä tekoja siihen, mitä rakkaus tai ihastus oikeasti on: Tunne.

Nii'in... On aika selvää, että ihminen on valmis moneen tuntemuksiensa tähden.

En ole aikasemmin ikinä ymmärtänyt kaukosuhteita tai varsinkaan jotain ulkomaille toisen ihmisen perässä muuttavia. Eikö olisi helpompi antaa olla ja etsiä joku muu? Mikä määrä tuhlattua aikaa, rahaa ja turhia kyyneleitä! Ähh.

Mutta niin minäkin taas viikonloppuni vietin: reissun päällä. Siinähän se kuluu, 10 tuntia junassa kertaa 2. No viimeksi matkustin 13 tuntia kestävillä vuoroilla eli yhteensä 26 tuntia viettääkseni itse kohteessa 24 tuntia. Kyllähän sitä mietti, että onko tässä mitään järkeä. Eikä tuo ilmaista ole! Varsinkaan hänelle, jolla ei ole enää opiskelijakorttiakaan voimassa.

Ja silti minulla on olo, että tässä on järkeä. Kuinka vahva tämän olo on niillä, jotka deittailevat yli mannerrajojen?! Miten se voi edes olla niin voimakas, että sellaiseen ryhtyy? Ehkei sitä voi ymmärtää ennen kun se sattuu osumaan omalle kohdalle. Vähän kuin monessa muussakin suhteisiin liittyvissä asioissa.

Kuinka vahva ihastumisen tunne on niillä, jotka menevät naimisiin tapailtuaan puoli vuotta? Tai niillä jotka muuttavat yhteen tunnettuaan 3 viikkoa?

Samalla mietiskelin sitä, mitä sitten ei olisi valmis rakkauden tai ihastuksen eteen tekemään? Hirveän vaikeaa sanoa etukäteen, mihin sitä olisi valmis ja missä tulisi raja. Tai siis helppohan sanoa, että sitä en kyllä tekisi ja tätä en kyllä jättäisi. Mutta entä kun se järjestön megaihastus sattuu tielle? 

Kyllähän sitä on maailmassa nähty mitä älyttömämpiä tempauksia rakkauden nimissä. Ihmiset jättävät vaimonsa ja lapsensa, muuttavat kauas perheistään tai antautuvat väkivaltaiselle suhteelle rakkauden nimissä. Ei siis kai auta kun toivoa, että vaikka kuinka olisi ihkua niin järki pysyisi päässä. Ellei pysy niin sanokaa sitten joku mulle, että hei haloo.