perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulua!

Joulun ja Uuden Vuoden ja kaikenlaisen muun mukavan kunniaksi täällä taas!

Sinkkuuntumaan en ole kuitenkaan vielä onnistunut, no worries.

Rupesin tällä kelailemaan kulunutta vuotta ja mietin kaikkia asioita. Miten paljon ihmisen pieni elämä voikaan vuodessa muuttua! Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, että tässä vaiheessa on tämmöisesti asiat, en todennäköisesti todellakaan olisi uskonut. Minullahan oli vakaa aikomus olla sinkkunaisena ainakin muutaman vuoden, kunnes sitten voisin ystävällisesti löytää elämäni miehen, mennä naimisiin ja lisääntyä.

Näin elämä meitä sitten vaan kuljettaa ihan hassuihin suuntiin suunnitelmista huolimatta. Ehkä parempi niin, ei se paskan hääviä olisi kun aina menisi hommelit suunnitelmien mukaisesti kuulkaa.

Jos juttu olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaisesti niin minunhan pitäisi kaiken järjen mukaan olla alemman korkeakoulututkinnon suorittanut gradun aihetta kuumeisesti pohtiva, onnettomassa mutta toivon mukatäyteisessä suhteessa elävä tuleva perheleikkivaimoke.

Onneksi elämä on edes välillä sen verran fiksu, että se pistää käpälänsä peliin...

Kaiken tämän juhlanajan kunniaksi uhraan pari ajatusta vielä menneeseen elämääni ja sinne jääneille ihmisille:

Funny Breakup Ecard: I told our dog that you died.

Funny Breakup Ecard: It's not you, it's someone else better than you.

Ihanaa Joulua koko porukalle ja rauhallisia Uuden Vuoden juhlia! Muistakaa juoda kohtuuttomasti ja käyttäytyä muutenkin ihan villisti. Kuumaa, tulista ja muutenkin chilliä Uutta Vuotta 2013!

Funny Christmas Season Ecard: If you're sad about being single this holiday season, remember that even Kim Kardashian is unmarried 293 days a year.

Samalla poistan täältä joitain kirjotuksia, ihan älyttömiä määriä tulee jotain ihan kummallisia mainoskommentteja niihin ja ne täyttävät mun spostini, arggg.

perjantai 9. marraskuuta 2012

No voihan pimpula.

Täällä taas!

Tumblr_m5w7m8b9b91rw2rc4o1_500_large


Piipahtamassa kylläkin ihan vaan tälläkin kertaa.


Tässä blogissa tulee avauduttua kaikesta sellaisesta, josta ei missään muualla maailmassa voi rääkyä. Tämmönen blogi pitäisi olla kaikilla! Ei olisi niin paljon puhumattomia tunteita tässä maailmassa.

Sain eilen kuulla aika mielenkiintoisen uutisen: Exäpexäperkele on mennyt kihloihin!

148744_3891346565020_1633694193_n_large

Taas on hiukan sellanen mielipuolinen jakautunut olo. Toisaalta tottakai vituttaa. Toisaalta on ihan iloinenkin olo. Ensin sitä miettii että mitä se nyt sellanen (henkisesti yksinkertaisen) perheellisen naikkosen valitsi. Sitten tulee ajatelleeksi kuinka hienoa on, että kaikilla on kaikki hyvin ja kivasti.

Hetken kuluttua nousee kauhea dissausaalto koko kihlatouhua kohtaan. Urpo, luuleeko se että se saa tälläkään kertaa sitä hommaansa kestämään jonkun rinkuloitten avulla, hmpf! Saapas, ei oppinut ekasta kerrasta mitään.. Kui monta se meinaa noita sormuksia ostella tässä elämässänsä?! Ja sitten oon taas ihan että aaw, ihanaa että ihmiset tykkäävät toisistaan niin kauheasti että haluavat olla tollai virallisesti kimpassa.

92183123593714730_4xaje58n_c_large

Koittais ny tämäkin ämmänkäppänä päättää. Ehkä nää ei vaan ole päätettävissä olevia juttuja. Ei noita ajatuksiaan ja tunteitaan aina vaan voi hallita. Hillitsemään sentään nykyään jo onnistun.

602652_502447726455435_899745766_n_large

Loppujen lopuksi kaikki tää on ollut aika kesyä. Vaikka ajatuksia pyörii jos jonkinlaisia päässä, ei ole ollut tietoakaan mistään suurista purkauksista. Tai haikeudesta. Se taitaa olla hyvä merkki. Enemmänkin sellaisia pieniä kuhmuja tasaisten tunteiden virrassani, heheh.

Sinkkunaisella on itsellään kaikki niin, niin hyvin, ettei tässä ole tarvetta kateudelle tai haikeudelle.

Pitäiskö silti vetää pidempi korsi ja pistää pystyyn Jouluhäät?!

A6fc7wuccaagk02_large


tiistai 21. elokuuta 2012

Ex-nainen.

 
Jälleen haluan avautua aiheesta, jota eivät kaikkien silmät ihan kestä.
 
Tai no, olenhan minä toki avautunut aiheesta asianosaisellekin, mutta saattaa olla että hiukan siistin suutani tässä suoran kanssakäymisen tilanteessa kuitenkin. Eli pitäkäämme tämä pois hänen näkökentästään. Ei sillä että mikään muukaan bloggailutouhuni olisi hänen tiedossaan, mutta koska on olemassa riski, että jonain päivänä on, niin näin.
 
Exä.
 
Hänen exänsä nimittäin.
 
Emme ole missään vaiheessa salailleet toisiltamme edellisiä suhteitamme tai koittaneet unohtaa niiden olemassaoloa.
 
Olemme aika samoilla linjoilla siitä, että edelliset suhteet ovat osaltaan syyllisiä siihen, millaisia (kuinka traumatisoituneita) olemme ihmisinä, eikä näin ollen niiden olemassaoloa kannata yrittää salailla tai painaa unholaan. Niistä puhuminen ei kuitenkaan niistä taas ajankohtaisia, ehkä enemmänkin päinvastoin. Ja niissä tapahtuneista asioista voi muuten saada paljon arvokasta tietoa toisesta ihmisestä! Ihanan mielenkiintoista brainfuckata toinen kuullessaan tämän edellisen eron syistä.. Buahah. Olohuoneaivokirurgi palveluksessanne.
 
 
"... Aion pestä ikkunatkin niin haihtuu tahrat ex-naisesi jälkien,
puhutko samaa kieltä..."

 
 
Itsehän en ole ex-miesystäväni kanssa enää missään tekemisissä. Eihän tämä edes tervehdi minua enää. Puhumattomia tunteita, sanon minä. Menisi johonkin terapiaan sekin ukkeli.
 
 
"... Olkoon kaikki entinen, älä jää sen kahleisiin
Muuten hukuttaa sut muistot eilisen kielisuudelmiin..."
 
 
Mutta nykyinen toinen puoliskoni on exänsä kanssa tekemisissä. Todellakin on. He ovat Facebookissa kavereita, vaihtavat siellä ilmeisesti viestejä (en tiedä kuinka usein ja mitä, pitänee selvittää mikäli tämä peli jatkuu), pysähtyvät törmätessään juttelemaan ja näin. Eihän siinä sillai mitään, ihan normaalia ihmisten toimintaa. Tai no. Onhan siinä jotain. Se ärsyttää. Minua.
 
En muuten olisi kiinnittänyt koko asiaan huomiota, mutta jaettuani ensimmäisen yhteiskuvamme Facebookissa ja merkittyäni siihen miespuolisen omaisuuteni meinasin saada paskahalvauksen, kun ilmoituksiini ilmestyi "Neiti Exä tykkää kuvastasi"................ SIIS MITÄ?! Siis mitämitämitä helvettiä se lehmä tulee tykkäilemään MINUN kuvistani?!
 
 
"... Mitä sun ex-naisen pikku päässä liikkuikaan
kun se kertoi ettei toisenlaista löytyis päältä maan..."
 
 
Noh, ensi-innostukseni laannuttua ryhdyin tutkimusmatkalle ja tajusin muijan ruvenneen tykkäilemään ja kommentoimaan jokaiseen ex-poikaystävänsä juttuun sen jälkeen, kun olimme päivittäneet suhdetilanteemme Fb:iin. Siitä suhdestatuksen muutoksestakin sen oli tarvinnut mennä tykkäämään! Oikein sillai ärsyttävästi "älä hani unohda minua" - tyylillä.
 
Bitch.
 
Sulattelin asioita muutaman päivän, konsultoin vastaavaa suhdesekasotkuasiantuntijaani eli bestistäni, ja päätimme tekaista muijan päänmenoksi pommin.
 
 
"... Jälkeen toisen, jälkeen sun ex-naisen
pöydästäsi aion syödä sen minkä ansaitsen..."

 
No ei me sitten viitsitykkään, aateltiin että asioista puhuminen voisi sittenkin olla ihan hyvä keino näin aluksi. Ja kiristys, uhkaus sekä lahjonta, tottakai.
 
Otin asian varovasti puheeksi, pelkäsin miehekkeen suuttuvan tai raivostuvan (vaikkei hän edes tee sellaista), kun kehtaan kyseenalaistaa hänen ihanan exänsä vilpittömyyden ja heidän ihanan ystävyytensä. Kyllähän se hiukan hikeentyi, mutta keräsi itsensä nätisti käskystä.
 
 
"... Antaa menneiden kuolla, älä mieti sen hintaa
antaa rakkauden liekkien nuolla paljasta pintaa..."

 
Melko vakuuttuneeksi mies minut saikin siitä, ettei hänellä ole intressejä exäänsä kohtaan. Mies oli itsekin huomannut naisen mahdollisten intressien uudelleenheräämiset häntä kohtaan, muttei ainakaan sanojensa mukaan välittänyt. "On syitä siihen, miksi exä on exä." Niin, kyllä minä sen tiedän.
 
Mies väitti, ettei itse ole tehnyt pitkään aikaan aloitetta ollakseen yhteydessä ex-naiseensa. Kerran oli kuulumiset kysynyt, kun oli yhteiseltä ystävältä kuullut, että syytä ehkä olisi. Sen pystyn sulattamaan.. Pitkin hampain. Kertoohan se kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa miehestäni.
 
Arvatkaa tekikö mieli revetä, kun kuulin muijan laittaneen hänelle henkilökohtaiset onnittelut uudesta seurustelusuhteesta juttumme paljastuttua virtuaalimaailmalle?! Voi luoja mikä tekopyhä ämmä.
 
 
"... Onko kaikki o.k., vieläkö kummittelee
sun ex-naisen haamu, vieläkö se leijailee..."


 
 En tiedä olenko hiukan tyhmä ja naiivi, mutta mies sai minut uskomaan siihen, ettei tässä ole hätiä mitiä. Naista vituttaa kun miehellä on uusi tyttöystävä, siitä olimme yhtä mieltä. Ja naisen yhteydenotot eivät ehkä sittenkään ole pelkästään kaverillisen vilpittömiä, siihenkin sain ukkelini uskomaan. Mies vakuutteli, ettei naisesta tule todellista ongelmaa eikä kolmatta pyörää.
 
Uskoisiko tuota.
 
 
"...Antakaa meidän jo olla, en aio sua jakaa
vierelläsi seison kuutamolla
ja tähdet päälle sataa..."


 
Nyt siis jäämme seuraamaan tilannetta exärintamalla.. Taisteluvalmiudessa. Tästä miehestä olen valmis hiukan vääntämään.
 
En minä mikään tyhmä silti ole, mieskin on oikeasti ihminen (On se) ja hänellä on vapaus valita.. Mikäli valitsee lempata minut toisen naisen tähden niin kyllä on aivan helvetin tyhmä ja se on soronoo.
 
Mutta hampaitani näytän aivan varmasti, mikäli joku hullu naaras liian lähelle eksyy. Ja jos tämä hullu naaras on hänen exänsä niin saatan minä muristakin.
 
 
"... viime yö pois vei kaikki kahleet eiliseen
elämässäs uusi aamu vielä tänää valkenee..."
 
 
Värilliset otteet Kaija Koon biisistä Ex-nainen.

torstai 2. elokuuta 2012

100!


Sadas blogikirjoitus!

Häähää!




Jatkoavautumista & uusi blogi!

Kenties luulitte jo päässeenne minusta..

Mutta!

Enpäs lopettanut vielä! :D

Uusi blogi on nyt pystyssä. Ja nimi on aivan aivoton:
Eli kirkupollo.


Weheartit / Owl


En tiedä vielä, jatkanko täällä avautumistani.
Sen kai näkee sitten.

Onhan tästä tullut melkoinen henkireikä, tänne voi jättää koko taakkansa menettämättä pahemmin julkisuuskuvaansa. Tai no, pikkusiskot sekä pari ystävää tänne ovat löytäneet ja tietävät nyt, kuinka nösnö olen sisimmässäni.
Ehkä kestän sen.
Kunhan eivät kerro eteenpäin! (;


Weheartit.com / Pussy


Nyt haluan kuitenkin vielä kirjoittaa tänne sellaisesta, josta en voi kirjoittaa mihinkään muualle! Nimittäin täällä jo surullisen kuuluisastakin ex-miesystävästäni.

Osuimme hänen kanssaan samaan aikaan kaupan parkkipaikalle. Hän ei onneksi sentään nähnyt minua, mutta minä näin kyllä hänet. Olivat uuden morsiamen kanssa siinä kävelemässä autolle päin.


Weheartit.com / Ex

Ja jäädyin: En olisi ikinä tunnistanut tuota miestä häneksi ellei hän olisi ollut ex-autoni (se mikä on sun, on mun) vieressä!

Lopullisesti välirikostamme on itseasiassa tänään tasan 8 kuukautta. Hän oli silminnähden laihtunut, kasvattanut todella massiivisen parran sekä pukeutui.. Oudosti. Siis aivan erilaisesti kun olisin villeimmissä kuvitelmissanikaan voinut ajatella!

Ja minulle tuli hyvä fiilis.

Tajusin kuinka vapauttava ja hyvä asia eromme on näin pidemmässä juoksussa ollut meille molemmille. Olemme molemmat tässä vaiheessa jo löytäneet iloa muista asioista ja ihmisistä, olemme saaneet uudistua ihmisinä aivan eri tavalla kuin yhdessä ollessamme.

Olenkin usein sanonut, etten saanut olla minä hänen kanssaan. Hän en kestänyt sitä, että kasvoin ja kehityin ihmisenä, että uudistuin.

Nyt kun asiaa ajattelee, enhän minäkään kestänyt hänen uudistumistaan. Ei hänkään saanut olla sitä, mitä haluaisi minun kanssani. Olimme ankkuroituneet vanhoihin käsityksiin toisistamme, emmekä päässeet kumpikaan niistä eteenpäin. Rajoitimme toistemme olemista ja kehittymistä.

Emme me vältämättä ilkeyttämme, kummallakaan ei vaan ollut välineitä käsitellä toisessa tapahtuvia muutoksia. Eikä aina ehkä itsessäkään tapahtuvia uudistuksia. Ei ollut harvinaista tokaista toisillemme, että kun ethän sä nyt ikinä ennenkään ole tollasta meinannu. Niin, ei sitä siinä vaiheessa osannut ajatella, ettei sillä ole merkitystä minkään kannalta, mitä ennen on halunnut tai sanonut.

Vaikka nyt uskon tajuavani, mikä tässä hommassamme mätti, niin ei minua silti harmita, etten hiffannut aiemmin. Koen olevani aika sujut näiden asioiden kanssa. Päällimäisenä on hyvä fiilis siitä, että kumpikin on päässyt eteenpäin ja molemmilla menee hyvin.


Weheartit.com / Happy With You

Usein tunnen myös surua siitä, ettemme koskaan puhuneet asioitamme loppuun, emmekä todennäköisesti koskaan tule siihen pystymään. Pidän kuitenkin häntä hyvänä ihmisenä ja positiivisena asiana elämänkulussani, olisin halunnut sanoa hänelle, ettei kanna kaunaa tai tunne vihaa. Ja kuulla samat sanat häneltä. En silti tiedä olisinko kuullut niitä.

Toisaalta tapahtumista on niin vähän aikaa, etten tässä vaiheessa pystyisi häntä kohtaamaan face to face. Onhan tässä toivon mukaan vielä vuosia, vuosia aikaa. Ehkä vielä joskus.


Weheartit.com / Ex


Nyt olen kuitenkin ajatellut keskittyä uuteen suhteeseeni ja jättää vanhat asiat taakseni.

En olisi tammikuussa rikkinäisinä, ahdistuneina ja itkuisina iltoina kuvitellut voivani elokuussa todeta, että tästä vuodesta tulee näillä näkymin oikeastaan kokonaisuudessaan ihan häävi. :)


Weheartit.com / Happy With You


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Virallinen ilmoitus, wohou!


It’s Facebook-official, so it’s official for real:

Sinkkunainen on parisuhteessa!

Oho. Enpä olisi uskonut tän päivän ihan heti tulevan. Ei tätä oikein meinaa hahmottaa todeksi.


Sain itselleni nuoren miehen jonka ulkonäkö saa leukani kolahtamaan lattiaan ja keuhkoni vaatimaan lisähappea, jota uskon voivani todella oikeasti arvostaa syvästi vielä pitkän ajan jälkeenkin ja jonka uskallan toivoa voivan arvostaa minua tällaisena mahdottomana kuolemanvakavana hölmönä.

Nuori mies joka puhuu minulle kauniimmin kuin olisin koskaan voinut kenenkään kuvitella tekevän ja joka kohtelee minua kuin maailman kauneinta ja halutuinta yksilöä.

Poikakulta joka tulee toimeen perheeni ja ystävieni kanssa, ja joka puhuu näistä minulle tärkeistä ihmisistä aina hyvään sävyyn.

Mies jonka koirani on ottanut palveluskuntaansa mukisematta ja joka pitää koiraani kuin omaansa!

Mies joka on osoittanut olevansa valmis elämää mullistaviin tekoihin vain ollakseen lähelläni.

Siis mitä ihmettä tässä on tapahtunut?! Vau.


Näin on tosiaan käynyt, edessäpäin olevasta ei vielä kukaan tiedä, mutta toivokaamme parasta.

Enivei. Koska tilanne nyt on tosiaan tämä, olen miettinyt tämän blogiharrastuksenkin päivittämistä ajantasalle. Ei sillä ettäkö blogin nimellä nyt olisi niin suurta merkitystä, mutta mieleni on jo aiemmin tässä tehnyt mieli blogia, jossa voisin enemmänkin esiintyä omana itsenäni, mahdollisesti omalla nimelläni tai jopa kasvoillani. Blogia, jota ei tarvitsisi salailla ja piilotella sen arkaluontoisuuden takia.

En minä mitään aivotonta hömppäblogia haluaisi, mutta sellanen johon voisi tarvittaessa avautua pohdinnoistaan tai vapaasti ihkuttaa uusia hankintojaan.. Tai jotain! Olen uhrannut useita tunteja pohtiessa mahdollista nimeä mahdolliselle uudelle blogille, mutta päässäni lyö suhteellisen tyhjää.

Tätä blogia minun on ollut vaikea ylläpitää juurikin sen takia, etten halua miehen saavan tietää tästä. Ja nythän salailu on vielä helppoa, kun välissämme on _monta_ sataa kilometriä. Hänen muuttaessa tänne asiat tulevat todennäköisesti vaikeutumaan niin, että tämän blogin pitäminen muuttunee mahdottomuudeksi.


Tämmöisiä pohdintoja tällä kertaa. Pahoittelut kuvattomuudesta! Odotan kuin kuuta nousevaa syksyä ja sen mukanaan tuomaa uutta tietokonetta, jolloin tämä blogiavautuminenkin taas helpottuisi noin tuhannella prosentilla!