Oioi!

Kuvioissa taas!

Pääsiäinen meni osittain työnteon merkeissä, osittain taas aika söpöissä meiningeissä.. :')

Eli hienosti sujuivat 3,5 vuorokauden treffit!

Niin on kehuttu, kohdeltu ku prinsessaa ja pidetty hyvänä, ettei tiedä miten tähän sinkkuelämäänsä taas meinaa voida tottua.

Weheartit.com

Mies tuli siis aikalaillakin pidemmältä, joten rohkeasti sovimme, että hän punkkaa luonani sen 3 yötä minkä täällä päin viettää. Riskien maailma, mutta kyllä kannatti! Ah, miten oli hienoa mennä toisen ihmisen kanssa kauppaan! Ette uskokkaan mitä kiksejä voi saada sellaisesta. Aina hajoilen ruokakaupassa, kun kivat pikku pariskunnat nahistelee, että otetaanko rasvonta tai vähärasvaista maitoa ja mitä tänään kokattaisiin. Ja minä siellä yksin mietin että söisikö koira mielummin kanaa vai nautaa.

Sitä mä eniten parisuhteessa kaipaankin.. Toista ihmistä duunailemaan mun kanssani maailman arkisimpia asioita. Oli vaan niin hienoa sopia, milloin mennään kauppaan, lähteä yhdessä ja kivasti pariskuntana siellä asioida sekä ihanasti purkaa ostokset toisen ihmisen kanssa. Ah! Ja television töllääminen! Miten paljon sen viihdearvo voikaan nousta, kun on vieressä toinen tyyppi, jolle voi kirota tositv:n tähtien aivosolujen vähäisyyttä! Oi niitä aikoja..

Entäs toisen kainalosta herääminen! En edes muistanut miten sairaan hienoa se sitten on! Heräät ja tajuat, että toisen käsi on sun ympärilläs, ja sitten et tiedä miten päin olisit kun on niin hyvä olla siinä. Ei mä en kestä!

Weheartit.com

Pääsin myös käymään pienen kaupunkimme yöelämässä sussu kainalossa, voi sitä nautintoa. Varsinkin kun mies oli todellakin sellainen, jota kehtaa esitellä! Hiukan menin rinta rottingilla kun tuli taas puolet kaikista tuntemistani ihmisista vastaan. Ja mikä sairas nautinto, kun eksäpeksän hyvät ystävät sattuivat olemaan samassa baarissa. Terveisiä vaan, buahahah. (Kuulostan siltä että haluan tapailla ihmistä vaan kostaakseni ex-miesystävälle mutta ei! Syitä on muitakin, ja siinähän se vissi ero edellisiin boifrendeihin ehkä onkin!)

Kyllä vaan jotenkin niin kolahti, etten tiedä miten siitä kertoisin. Ehkä ei tarvitse kertoa enempää, kyllä kai ainakin fiiliksen kokeneet tietävät mistä puhun. Se "ei helvetti tossa on sitä jotain" - olo. Vau. Sinkkunainen jää suremaan välimatkaa ja odottamaan, jospa sieltä susirajan toiselta puoleen löytyisi puhelin, jolla voisi rimpautella tänne sivistyksen suunnalle...

Weheartit.com

Ps. Koska Sinkkunainen on oikeasti täydellinen järki-ihminen, eikä anna tunteiden viedä itseään suuntaan eikä toiseen, angstattaa, kun ei tiedä mitä tästäkin ihmissuhteesta on taas hakemassa. Välimatka on oikeasti vähintään 12h, eli mitään seurustelukuvioahan tästä ei taida saada aikaseksi. Mutta ihastus on sen kokoinen, etten halua lähteä mihinkään "Etelän vakivarasussu" - kuvioonkaan. Oivoi, ei ole taaskaan helppoa tämä homma, kuulkaa.