Ostoksia...

Oli keskustassa vähän noita virallisia asioita tänään, ja eksyin tottakai samalla vähän kaupoille.. Hups.

Kävin palauttamassa ne Seppälän farkut, ne olivatkin ihan liian isot mulle. En vaan osannut jotenkin katsoa kun kiireessä & helteessä niitä sovitin! Kotona kokeillessani tajusin ettei nyt mennyt ihan nappiin tämä taas. Takaisin ottivat kiltisti, täytynee mennä sinne ajan kanssa katsomaan jotkut paremmin istuvat tässä näin.

Kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa, bongasin sieltä 50v täyttävälle äiteen miesystävälle hauskan lahjan: Wagnerin Olutkirjan.

http://olutopas.blogspot.com/2011/05/kirja-arvio-wagnerin-olutkirja.html

Sopii kuin nyrkki silmään Wagneria muistuttavalle oluen läheiselle ystävälle.

Lisäksi Suomalaisessa oli levyjä pilkkahintaan. Mukaan tarttuivat Kaija Koon Kaunis, rietas, onnellinen - Parhaat 1980 - 2011 sekä Happoradion Jälkiä 2001 - 2011. Kummassakin on siis 2 levyä ja maksoivat 10e / kpl! Tuo Kaija Koon levy on CDON.com:ssa alennettuna 19,95e! Kyllä kannatti, mä arvasin tän.

http://fi.7digital.com/artist/happoradio/release/jalkia-2001-2011

http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/levy.shtml/1407848/kaija-koo-kaunis-rietas-onnellinen---parhaat-1980-2011

Voi että noilla on niin hyviä biisejä! Kaijan levyiltä ehdottomia lemppareita ovat Päivä kerrallaan, Hanat aukeaa & Ex-nainen. Happiksilta kestosuosikkeina voisin mainita biisit Rakkaus, Pelastaja, Sinä, HC-sää & Anna anteeksi. Oih <3

Lisäksi kävin Andiamon poistomyymälässä. Ostin sieltä kengät, pistän niistä lisää juttua kunhan kamerani herää jälleen henkiin.

Kesäkynsiä lisää!

Sininen vaihtui oranssiin & pinkkiin.. :)

Ihanaa kun saa vihdoinkin vapaasti lakkailla kynsiään aivan mielinmäärin! Teen siis työtä, jossa lakattuja kynsiä ei katsota kovinkaan hyvällä. Huomenna menen kyllä "kiireapulaiseksi" muutamaksi tunniksi työmaalle, mutta nyt on homma sellainen, että minut on otettava kynsieni kanssa tai oltava ottamatta! Eikä taida olla hirveästi valinnanvaraa.

Blogiarvontavoitto.

Voitin aikoja sitten Keyword:fashion-blogin arvonnassa, ja sain valita Fashion Paradisen sivuilta itselleni topin. 

Valitsin vaaleanpunaisen ihonmyötäisen topin, jossa on tuollainen putouskaula-aukko ja toisessa olkaimessa hopea solki.

Topeista ainakin iso osa (ellei kaikki?) olivat One size, eli pitäisi ilmeisesti sopia XS- L. Tämä hieman arvellutti, eikä turhaan. Olen useimmiten kokoa M, ja kyllähän toppi päälle menee, mutta se, miltä se päälläni näyttää on toinen juttu. Olisi kannattanut ottaa jokin telttamaisempi, mutta valikoima oli valitettavasti aika pieni silloin kun tätä valitsin. Nyt siellä näyttää olevan tarjolla vaikka mitä herkkuja!

Kuten kuvista näkyy, materiaali on toosi ohutta, ja jokainen ihon juonne varmasti paistaa läpi kilometrin päähän.

Kaula-aukko on tosi nätti ja toppi on muuten kiva, mutta näyttäähän se nyt mun päälläni aivan armottoman liian pieneltä. Harmi! Täytynee vielä tutkia, voinko käyttää sitä jos vedän vatsaani sisään (:D) vai pitääkö minun luovuttaa sen hoikemmille pikkusiskoilleni.

Olen vartalomalliltani tämmönen tasapaksu kasa, otin muutaman kuvan, älkäähän peljästykö. Älkää kiinnittäkö huomiota peilin puhtauteen tai kuvanlaatuun... Hups.

Lakkailin muuten aikani kuluksi itselleni siniset kesäkynnet.. Jee!
Lakattu Lumene Natural Coden Nail Styler-lakoilla.

DUO - Panisin.

Asenne. Sinkkunainen tykkää!

Jos ei heilaa helluntaina...

Iloista Helluntaipäivää!

Rupesimme sinkkuystäväni kanssa eilen iltasella miettimään, että sunnuntainahan on HELLUNTAI. Ja näin ollen heittäydyimme tottakai kuumeiseen heilanmetsästykseen. Fiksuina tyttöinä syyllistyimme luurijuoppouteen ja kyselimme ympäriltämme, että olisiko kenestäkään heilaksi. No tulos oli hiukan heikonlainen, joten lähdimme jatkamaan projektia yöelämään. Lopputulos oli positiivinen, vaikkakin minun kohtalonani oli hipsiä yksin nukkumaan ja uneksimaan pohjoisen ihastuksestani.

http://img206.imageshack.us/img206/3429/heilaa.jpg

Varmistin vielä tänään, että minulla on nyt varmasti pohjoisessa virallinen Helluntaiheila, ja vastauksena sain, että tottakai on, olenhan hänen tyttönsä. Aww! <3 (Niin söpöä, että oksennan kohta.)

Surffailin aikani kuluksi (LUE: Välttyäkseni tosiasialta, että minun on pakko tehdä kouluhommiani) ja keräsin listan Helluntaiheilan puuttumisen mahdollisista seurauksista:

Jos ei heilaa Helluntaina niin Juhannuksena jono.

Jos ei heilaa Helluntaina niin Juhannuksena jono ja Tapanina tauti. 

Jos ei heilaa Helluntaina niin Juhannuksena kaksi.

Jos ei heilaa Helluntaina niin ei kirvelyä Juhannuksena.

Jos ei heilaa Helluntaina niin ei aidsia Adventtina.

Jos ei heilaa Helluntaina niin saa olla kenen kanssa vaan koko kesän.

Jos ei heilaa Helluntaina niin ei lasta Laskiaisena.

Jos ei heilaa Helluntaina niin ei mahaa pystyssä Jouluna.

Jos ei heilaa Helluntaina niin ei persettä perjantaina.

Mutta! Suurin kysymys kuitenkin on...

Jos heila Helluntaina, pääseekö siitä eroon koko kesänä?!

Kaatumisvaara...

Tuntuu että kaikki vaan kaatuu päälle.

On ollut niin montaa rautaa tulessa, että saan jatkuvasti muistutuksia miljoonista eri paikoista miljoonista eri asioista, jotka olen unohtanut hoitaa.

"Hei. Yhdistyksenne ei ole hakenut avustusta, eräpäivä meni kuukausi sitten."

"Moi, arviointilomake piti palauttaa eilen, viittiks?"

"Tehtävien viimeinen palautuspäivähän on huomenna. Noh, voin antaa kuitenkin sinulle hieman lisäaikaa..."

"Palautathan valmiin opinnäytetyösi toukokuun loppuun mennessä minulle tarkastettavaksi?"

Apua.

Apua.

A - pu - a!

Mä en PYSTY tähän! Mä en osaa. Enkä halua! Enkä JAKSA.

Pitäisi olla niin onnellinen ja iloinen kun on kesä ja loma, kivoja juhlia ja matkoja tulossa ja helluntaiheilakin hankittuna ja ihku ilma jeejee, mutta musta vaan tuntuu etten haluakkaan tätä kaikkea.

Ja rupean päivä päivältä oikeasti tajuamaan, että tulee kesä, enkä tiedä miten sen viettäisin, kun ei ole enää sitä toista ihmistä. Sitä yhtä kirottua ihmistä. Ja kun ajattelen, etten enää ikinä lähde hänen kanssaan ex-tempore mökille, en enää ikinä vietä grillibileitä yhteisten ystäviemme kanssa, enkä enää ikinä kuule hänen suustaan kauniita sanoja aurinkoa ottaessamme, en tiedä miten päin olisin. Kun vielä lisään tähän ajatuksen siitä, että joku toinen nainen nauttii näistä eduista hänen kanssaan, peli on suhteellisen selvä.

Ehkä tää helpottaisi, kun voisi edes hetken vaan olla, ja vaikka nukkua. En ole kohta viikkoon nukkunutkaan, kun en voi lopettaa esseiden näpyttelemistä ennen kun sammun väkisin tai kello on 5 aamulla. Enkä voi nukkua pitkään, koska on ehdittävä tekemään asioiden eteen jotain ennen kun on seuraava meno tiedossa.. Ja ellei ole, niin herää säpsähtäen siihen, että on unohtanut hoitaa jonkin asian. Taas vaihteeksi.

Haluaisin vaan levähtää..

 Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua

Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän.

Sit ku mul on rahaa.

Sit ku mul on rahaa...

http://www.minnaparikka.com

Aw <3

Tekstaridraama.

Aarg! On muuten ehkä maailman eniten kauheaa (melkein ainakin) joutua tekstaamaan ex-miesystävälleen. Hiukan valu hiki pitkin kylkiä kun odotti kauhulla vastausta. Onneksi vastasi kuitenkin ihan asiallisesti, niin mäntti vastaa, kun sille huutaa. En suinkaan ihan huvikseni kuulumisia kysellyt vaan oli ihan oikeaa asiaa yhteisestä mokkulastamme (pitkä tarina, pääsen tosta kesällä eroon sentään!) enkä kyllä turhia leperellytkään viestissäni. Kuinka kauheaa olisi, jos olisi enemmänkin yhteistä omaistuutta exänsä kanssa? Esim. kämppä tai lapset?! Hyrr.

Tai no, minun on tekstattava sinulle.

Aika pimeetähän tää on, ettei voi olla missään tekemisissä ex-avopuolisonsa kanssa. Lapsellista. Sen ihmisen pelkkä ajatteleminenkin vaan sattuu niin paljon, ettei voi, ei pysty. Enkä halua! En halua kysellä häneltä, meneekö hänellä nyt hyvin vai todella hyvin kun on päässyt minusta eroon, ja ovatko he nyt menossa uuden vaimokkeen kanssa naimisiin heti vai hetken päästä. Eikä onneksi tarvitse kysyä.

Kaikista eniten perseestä on muuten se, kun ystäväsi on edelleen exäsi Facebook-kaveri, ja näin ollen ystäväsi tietää exästäsi asioita, joita sinä et tiedä. Ystävä on hienovarainen, eikä kerro näistä em. asioista sinulle kuin kysyttäessä, etkä tietenkään kysy, kun et kestäisi kuulla niitä. Sitten kun selität jotain rakentamaasi teoriaa siitä, miten päin metsää exäsi elämä menee ilman sinua, ystäväsi ilmeestä näet, että oikeastaan ainoa, jonka elämä menee täysin metsään on sinun, koska olet tuhlannut energiaasi teoriaan, joka ei ei vastaa todellakaan millään tasolla todellisuutta, ja jonkalaisen miettimiseen exäsi ei enää tuhlaisia sekunttiakaan.

Hetkiä, joina ymmärrän pariskuntia, jotka päättävät erotessaan kuka on kenenkin kaveri, eivätkä jätä yhteisiä kavereita.

Sen ihmisen nimen kuuleminen saa edelleen kyyneleet silmiin ja sydämen kasaan, enkä edes tiedä miksi. Miksi näin on? Ei minua kuitenkaan ole kylmästi päivästä toiseen jätetty, vaan ero oli yhdessä pitkään mietitty päätös. Vaikka loppujen lopuksihan homma ei mennyt ihan niin nätisti kun mitä sen piti, mutta kuitenkin, mikään ei tullut yllätyksenä. 

Ehkä nyt on vielä tämmöisen aika ja tunteet tasaantuvat ajan myötä. Toivon mukaan, hulluksihan tässä muuten vielä tulee. Välillä on olo, että vihaan sitä tyyppiä sydämeni pohjasta, toisinaan taas tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta mitä hänen kanssaan oleminen minulle antoi, ja hetken kuluttua olen surun murtama kun en pystynyt parempaan suhteessamme. Uusi vaimokekin herättää mitä mielenkiintoisempia tunteita ja ajatuksia, voin vain kertoa! Ihmismieli voi tuntea vaikka mitä täysin tuntematonta ihmistä kohtaan, aina oppii uutta..

Mut hei! Pääasia kuitenkin, ettei ex-miehen aiheuttamat tunnepurkaukset ole mitään siihen verrattuna, mitä uusi ihastusmies saa minut ajattelemaan! :') <3 Ollaan muuten tapaamisvälin puolessavälissä aikalailla, 2,5 viikkoa siitä kun olin siellä ja 2,5 viikkoa siihen että hän tulee tänne, jaiiks!

It's almost summer.

Aiai, tänään on ollut ihan mahtipäivä kuulkaa! Ekan lomaviikon eka päivä & aivan superupea keli, wouu! T-paidalla sai kulkea, sellanen +25, ahh. 

Päivä ei siltikään valitettavasti kulunut missään puistossa tai rannalla loikoillessa, vaan kivasti kivassa kirjastossa kivasti opiskellessa kivaa psykiatriaa kivoista lääkäreiden käsikirjoista ja Lääkärilehdistä! Omg. Oon siis onnistunut hankkimaan itseni sairaanhoidon opiskelijoille tarkoitetulle kurssille, ja nyt pänttään siis "tyypillisimpiä masennustilojen hoidossa käytettäviä lääkeaineita" ja psykoosin prodromaalioireiden ilmenemistä?! Ei siinä mitään, hirveän mielenkiintoista toki, mutta hiukan tuntuu kuin mandariinikiinaa lukisi kun ei ole mitään varsinaista taustatietoa asioista eikä tunne käsitteitä. Vaihtelua yhteiskuntatieteiden opiskeluun! Jee. Ja siis teen näitä hulluja rästitehtäviä ihan pimeällä aikataululla nyt kun lukuvuosi on jo loppunut, koska olin niin laiska silloin, kun se ei ollut vielä loppunut. 

Kulutin hurjan viikonloppuni aikana ainoat päälleni oikeasti mahtuvat farkut haaravälistä puhki (ei lenkille meneminen mitään olis..?) ja jouduin siis hakemaan uudet Seppälästä. Ihan perusfarkut vaan, 35e, auts. Käytettyä tulee ainakin, eli taloudellisen menetyksen kestänee.

Lisäksi kävin hakemassa H&M:ltä tuollaisen aurinkolasipussukan. Kun muuten lojuvat aina kassin pohjalla naarmuuntumassa, ja ystävälläni oli tuollainen pinkkinä. Niin olihan sellainen nyt pakko mennä heti ostamaan. Hintaa oli 3e. Värivalintani on suht... yllättävä, enkä edes pidä tuosta väristä, mutta jotenkin se vaan oli niin järkyttävän näköinen että lähti mukaani. :D Niin ruma, että melkein hieno.

 

Tässä iltasella vielä aikani kuluksi hengailin Nelly.com:ssa ja H&M:n nettisivuilla (olisi ollut noita psykiatrian juttuja tekemättä, kummasti kiinnosti nettikauppakuolailu taas..) ja bongasin tämmöset H&M:n nettisivuilta, kuinka ihania! Oih, oih! Varsinkin toi jälkimmäinen on niin herkullinen! Nyt on kuitenkin vaan pidättäydyttävä ylimääräisistä läpiturhista menoista, ei auta kun itkeä verisiä kyyneleitä ja katsella näiden kuvia.

En muuten oikeasti ole sellainen ostan & ostan & ostan - ihminen kun täältä saattaisi ymmärtää. Ja vaikka täällä on paljon juttua H&M:n tuotteista, liike ei mitenkään kuulu lemppareihini, koska heidän tuotantonsa ei mitä ilmeisimmin ole kaikista eettisimmästä päästä. Ikean kohdalla sama juttu. Minua muuten oksetti se Ikean kampanja, että "osta Ikeasta pehmolelu ja lahjoita se sitten sairaalan lasten osastolle"! Muuten hirveän kiva, mutta kun kelaa kuka ne pehmolelut tekee, ja missä oloissa, kampanja on kaksinaismoraalin huippu.

Ostan ison osan vaatteistani kirppareilta, enkä kuluta paljoa rahaa uusiin vaatteisiin. Uusia vaatteita ostan yleensä vain, jos tiedän oikeasti (!) tarvitsevani jotain. Esimerkiksi nyt näitä farkkuja, kun entiset olivat kuitenkin käytössä lähes joka päivä. 

Tottakai täysin turhaakin tavaraa tulee hankittua, vaikkei siinä ole mitään järkeä, ja myöhemmin kaduttaa. Minua kiinnostaa eettinen kuluttaminen ja haluaisin tietää, kuka kamani tekee ja missä ja miten, mutta nykymaailman menossa harmillista on se, ettei näistä asioista voi olla varma ellei osta suoraan tekijältä, ja siihen ei tällä hetkellä tulot ihan yllä. Vaikka valintakysymyksiähän nämä on, voisin ostaa esim. talvitakkini joltain suomalaiselta käsityöläiseltä ja jättää takkiin sopivan pipon, huivin, rannerenkaan ja kengät ostamatta. Ihminen on heikko eläin, on kai kuitenkin jo yksi askel parempaan suuntaan, että näitä asioita miettii ja nämä tiedostaa. Vaikkakin sanotaan että pahin on se, joka tietää mikä on oikein ja tekee silti väärin.

Tämän kevyen avautumisen kunniaksi voinkin esitellä ystävältäni saamani H&M:ltä hankitun lahjan! Tosi hyvä väli muuten.

Bongaus.

Katsokaas mitä bongasin: http://iitaompelee.blogspot.com/2012/05/huikea-arvonta.html

 

Eli kipinkapin osallistumaan!

Kiss Nail Wrap.

Noniiin, viikonlopusta jotenkuten selvitty ja kotiinkin löydetty takaisin..

Edellisen postin kynsitarroista sen verran, että kylläkiitos!

Laittaminen on suhteellisen helppoa, eikä vie aikaa läheskään niin kauan kun liimamuovikynsien laittaminen tai edes kunnolla lakkaaminen. Ehkä 15 - 20 minsaa sai hommassa kulumaan näin ekalla kerralla. 

Tarrat ei näytä mitenkään silmiinpistävän luonnottomilta tai epäsiisteiltä, vaan miellyttävät ainakin mun silmääni. Hetken aikaa laittamisen jälkeen reunat olivat epätasaiset, eli tarttuivat inhottavasti esim. hiuksiin, mutta epätasaisuus häviää käytössä nopeasti.

Tarrat on nyt olleet kynsissä 1,5 vuorokautta eivätkä ainakaan vielä repsota mistään kohdasta. Katsotaan nyt kuinka kauan pysyvät menossa mukana. Liimamuovikynsiin verrattuna näiden etuna on se, että kynnen pituushan pysyy luonnollisesti samana, eli ei tule sitä inhottavaa 2 vuorokautta "en voi tehdä mitään"-fiilistä. Ei tarvinnut pyytää kenenkään avaamaan housujen nappia puolestani "kun on nää kynnet kato".

Ehdottomasti ostan uudelleen näitä! Hintahan oli melko suolainen 10e / kerta, mutta kyllähän sitä välillä voi turhuuksiin hiukan hassata..(;

Kynsitarrat.

Jaha, taas on ollut palkkapäivä ja Sinkkunainen ei vaan tajua, että mikäli meinaa viettää kesällä kuukauden palkatonta lomaa, olisi syytä säästää eikä shoppailla!

Viikonloppuna on edessä matka sinkkuystäväni kanssa vieraaseen kaupunkiin yhteisen sinkkuystävättäremme luo ja aivan käsittämätöntä KREISIBAILAUSTA!

Olen varautunut bileisiin ostamalla tällaiset mielenkiintoiset kynsilakan virkaa ajavat tarrat. Pakkauksessa luvataan tarrojen pysyvän kynsissä jopa 10 päivää, jää nähtäväksi! Pakkauksessa on 18 tarraa juuri sopivasti, ettei vaan vahingossakaan saa 2 eri kertaan kaikkiin kynsiinsä tarroja. Hintaa n. 10e, eli ei mitenkään kovin halpaa lystiä. Voishan noita toki käyttää sillai muodikkaastikin, että vaan nimettömän kynnessä olisi tarra, muissa normilakka.

Tarroja voi myös leikellä ja taiteilla niistä vaikka minkämoisia fantasiakynsiä, mutta taidan ihan tyytä lätsäämään tarrat kokonaisina näppieni päihin... Raportoin sitten ensi viikolla, että olivatko mistään kotoisin!

(Valitsin muuten tuon kuvion tuossa alimmaisessa kuvassa.)

http://sokos.s-verkkokauppa.fi/webapp/wcs/stores/servlet/Tuote2/kiss-nail-wrap-babydollkynsikalvot/1212513//10332/10301

Ps. Leivoin tänään korvapuusteja. Tai siis "korvapuusteja". En ikinä leivo, koska olen vaan niin käsi. Eivätkä ole asiat muuttuneet mihinkään suuntaan! Ihan kamalan näköisiä kasoja, jotka vielä kärtsäsin, ja jotka eivät maistuneet miltään. Ihan paskoja nisuja.

Kaikuranta - Vie mut kotiin.

 

Jesse Kaikuranta - Vie mut kotiin

Tule ostamaan,
mä myynnissä oon.
Monta hyvää rakkautta,
rikottuina taskussa.
Kaupan päälle saat.

Tule hakemaan,
mä valmiina oon.
Muistot muovikasseissa,
sydän matkalaukussa.
Valmis muuttumaan,
vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin.

Millä hinnalla mut viereesi saat?
En mä pyydä liikoja.
Pyydän palan taivasta,
ja pari suudelmaa.

En anna takuita, nyt riskillä vaan.
Rakkaus saattaa satuttaa.
Muista, ettei vaihtaa saa,
jos alkaa kaduttaa.
Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.

Ja mä teen parhaani ja enemmänkin,
et sä et pety milloinkaan,
vannon sen.
Sä korjasit mut taas.

Vie mut kotiin uudelleen,
laita mun pää ja sydän paikoilleen.
Koske mua niin, etten voi enää unohtaa,
kuka on se joka minut omistaa.
Kuka on se joka minut omistaa.
Vie mut kotiin. 

(Niin upea biisi että on muuten kovemmallakin mimmillä silmät täynnä kyyneleitä.)

(Sanat)

Deittailua, tapailua, seurustelemista?

Tuli yövuoron pimeinä tunteina taas pyöriteltyä näitä sinkun pohdintojaan.

Juoruilin tuossa bestikselle uuden boifrendini ihanista sanomisista ja rupesinkin miettimään asioita hiukan eteenpäin. (Tai no, aika paljon eteenpäin.)

Onkohan tosiaan nyt niin, että jonain (kaukaisena) päivänä saan sanoa ( / joudun sanomaan) seurustelevani jonkun ihmisen kanssa?!

Minähän en ole koskaan seurustellut kuin yhden ihmisen kanssa, jonka kanssa olinkin sitten jonkin verran pidempään. Kun puhuttiin minusta, puhuttiin aina myös hänestä. Ja toisinpäin. Jos on puhe minun mieselämästäni, hänestä puhuminen on edelleen enemmän tai vähemmän luonteva osa keskustelua. Voisinko siis minä muka joskus seurustella jonkun ihan toisen ihmisen kanssa?! Eipä olisi vuosi sitten uskonut tällaisen pohdinnan olevan mahdollista saati tarpeellista.

Tähän liittyen olen paljon keskenäni pyöritellyt näitä sinkkuelämän ajankohtaisia & epäajankohtaisia käsitteitä: Mitä on deittailu, tapailu ja seurusteleminen? Missä menee käsitteiden rajat, mikä niitä erottaa? Onko parisuhde portaita etenevä prosessi, ja onko nämä em. käsitteet portaiden askelmia?

Itse näkisin mielelläni homman etenevän niin, että tapaamisen jälkeen deittaillaan, sitten tapaillaan, tapailu saattaa johtaa jonkin sortin seukkaamiseen joka taas jossain kohtaa lehittyy seurustelemiseksi. Pidän siitä, että sanoja on useita. Tuntuu ahdistavalta, että samalla sanalla tarkoitetaan kuukauden kestänyttä hengailua ja 20 vuoden liittoa.

Olisin tottakai mahdollista olla määrittelemättä aina kaikkea ja katsella vaan päivä kerrallaan jossain määrittelemättömässä tilassa. Sellainen ei nyt vaan sovi minulle. Minä haluan käsitteitä, määrittelyjä ja tarkkoja rajoja niiden välille! Ei näin vakavissa asioissa sovi kuulkaa olla suurpiirteinen.

Deittailulla tarkoitan tapaamista seuraavia treffejä. Maistellaan, halutaanko ihmisen kanssa edes olla tekemisissä, onko mitään yhteistä, halutaanko toisesta tietää enemmän. Jos todetaan tyypin olevan tutustumisen arvoinen, siirrytään tapailemaan.  

Tapailemisesta ei yleensä ääneen erikseen sovita, mutta se on kuitenkin jo sellainen juttu, että herrasmiessopimus tulee kysymykseen. Vai tuleeko? Mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tapaileminen tuo mukanaan? Onko tapailukaveriaan oikeutta pitää ikäänkuin poikaystävänään? Tapailemisen aikana kai tutustutaan ja punnitaan mahdollisen tulevan parisuhteen onnistumisen mahdollisuuksia. Kannattaako uudehko tuttavuus jättää taakseen, jatkaa tapailuasteella loputtomiin vai lähteä hakemaan jotain vakavampaa? Miksi sitä sitten sanotaan, kun ei haluta seurustella, eikä oikeastaan tapaillakkaan, mutta kuitenkin vietetään aikaa yhdessä? Friends with benefits? Hmm...

Facebookissa ei muuten valitettavasti ole valittavissa olevansa "mahdollisesti tulevaisuudessa parisuhteessa käyttäjän X kanssa" tai "tapailevansa" ja sen takia seurustelee-statusta käytetään yhtälailla tapailu- ja seurusteluvaihessaa. Jos käytetään.

Noh, seurustelu sitten... Se onkin hiukan kinkkisempi juttu. Milloin voidaan sanoa pariskunnan seurustelevan? Voidaanko sanoa kenenkään seurustelevan ilman asianosaisten omaa ilmoitusta asiasta? Onko seurustelemisesta aina sovittava ääneen? Onko seurustelustatus edes tavallaan pidemmällä hengailulla ansaittava status, jota on oikeus käyttää vasta tietyssä vaiheessa? Vai enemmänkin ahdistava käsite, joka on jossain kohtaa otettava käyttöön ympäristön paineesta? Mihin seurustelemisella tähdätään? Nii'in... Näihin kysymyksiin ei muuten ole edes minulla selkeitä näkemyksiä ja valmiita vastauksia esittää.

Onko niin, että jos 2 aikuista täysipäistä tyyppiä sanoo seurustelevansa, hommassa ollaan jo tosissaan? Mitä edes tarkoittaa "olla tosissaan"?

Tottakai ymmärrän ja tiedänkin varsin hyvin, että elämä voi tuoda eteemme ihan mitä vain, eikä minkäänlainen sopimus tai käsite ole takuu loppuelämän kestävästä suhteesta. Ymmärrän myös, ettei seurusteleminen ole samanlaista vuoden, 10 vuoden ja 60 vuoden yhdessäolon jälkeen, eikä 15, 25 tai 65 vuoden iässä. Mutta jotain selkeyttähän tähän kaipaisi.

En takaa itse toimivani aina niin, kun ajattelen homman menevän. Toivon kuitenkin pystyväni pitämään pääni sen verran kylmänä, etten vanhana voi sanoa seurustelleeni kymmeniä kertoja (tapailleeni kyllä vaikka satoja!). Ja jos joskus päästän suustani, että seurustelen, toivon jutun olevan sen verran pitkälle mietitty, ettei seuraavalla viikolla tarvitse perua ilmoitustaan.

Otan selvästikin seurustelemisen aika vakavasti. Hiukan liiankin, kenties. Myönnän näkeväni seurustelemisen lähtes yhtä pyhänä asiana kun toiset näkevät avioliiton. (Voitte vain kuvitella miten suhtaudun avioliittoon... Ei vaan.) Toisaalta, mitä muuta tällaisen suhdehistorian kanssa kulkevalta ihmiseltä voi odottaa? Koitan nyt enivei rauhoittua hiukan. Pääasia kai, että olen hiljaa vaikka päässäni velloisi, ettei uusi boifrendini luule minun olevan seonnut. Tai siis saa tietää minun olevan aivan seko. Buahahah!

Äiteenpäivää!

Aurinkoista Äiteenpäivää Äideille, sellaiseksi tuleville tai aikoville, äidillisille sekä kaikille muille näiden väliltä. <3

(Ja aurinkoa varsinkin niiden päivään, joilla ei ole mahdollisuutta juhlapäivää Äiteensä kanssa viettää tai joille ei kukaan laula onnea toiveista huolimatta!)

Vielä jonain päivänä...

Hauskan idean bongasin Iitan blogista... Ja apinoin sen!


Vielä jonain päivänä...


... Haluan herätä suudelmaan. :')

... Hankin sen rotikkani!

... Opettelen koristelemaan kynteni.

... Haluan leikkiä baarimikkoa.

... <3

... Tajuan parisuhteeni arvon ennen kuin on liian myöhäistä.

... Teen jotain repäsevää. Oikeasti.

... En tunge enää suuhuni jokaista vastaantulevaa hampurilaista.

... Tapaan pingviinin! Ellen ihan halaamaan pääse niin tervehtimään nyt ainakin.

... Lahjoitan hiukseni! Jos nämä jonain päivänä leikkaan niin leikkaan taatusti kunnolla ja annan hyväntekeväisyyteen.

... Opin tekemään sushia! Herrkkuu.

... Muutan Helsinkiin! Tai ainakin Espooseen.

... Ryhdyn kasvissyöjäksi! Kunhan saan aikaiseksi perehtyä asiaan.

 

... Ja koska en ikinä opi, haaveilen yhä edelleen avoliitosta.

... :')

... Unelma! Olisi kaikkiin tilanteisiin sopiva luomiväri! Omg.

... Sitten kun ihoni on kaunis ja heleä, ja tää murrosikä loppuu vihdoinkin...

... Hankin sen pöllötatuointini!

... Uskon & toivon että saan pitää eläinystäväni lähelläni koko hänen elämänsä ajan. <3