Kihloista.

Kuuuman & kostean sekä ennen kaikkea unettoman yön aikana rupesin miettimään yhtä juttua. Nimittäin kihloja! Joo en ole menossa kihloihin. Ja yö ei muuten ollut kuuma, kostea tai hikinen minkään muun kun kunnon ukkoskelin vuoksi.

Mutta niin, enivei. On jännää kun miettii, miten paljon erilaisia merkityksiä ihmiset antavat kihloille ja kihloihin menemiselle. Joillekin se on hyvin perinteinen ilmoitus tulevista häistä, toisille lähes yhtä perinteinen lupaus tulevasta avioliitosta. Mutta voihan kihloilla olla muitakin merkityksiä, voihan se vaan olla julkituotu sopimus siitä, että nyt ollaan oikeasti yhdessä. Tai osoitus siitä, että aiotaan pysyä yhdessä.

Mitä kihlat Sinulle merkitsevät?

Kuinka monta kertaa on okei mennä kihloihin elämänsä aikana? Missä vaiheessa voi mennä kihloihin? 

Itselleni kihloilla ei ole kovin perinteikästä merkitystä. Ainakaan ollut, nyt olen huomannut ajattelevani niistä paljon vanhanaikaisemmin kun ennen, mutten vieläkään ole mikään ehdoton. Mielestäni kihloihin voi mennä ilman, että on hääpäivää sovittuna tai edes että sen sopimista suunniteltaisiin. Kihlat ovat minun silmissäni enemmän sellainen symbolinen juttu, että nyt ollaan eikä meinata. Jos hankkisin lapsen jonkun kanssa, haluaisin olla sen ihmisen kanssa kihloissa, vaikken pidä naimisissä olemista lainkaan välttämättömänä.

Ja onhan sitä tullut oltuakin kihloissa jo kerran. Olin kuitenkin silloin oikeasti niin niin nuori, etten ole sitä kovin paksulla tussilla merkinnyt rakkauselämäni CV:hen. En minä sitä häpeä, enkä edes salaile, mutten minä tämän ikäisenä enää uusiksi menisi siinä tilanteessa. Silloin olimme tosissamme ja ajattelimme, ettei sellasta sielujen sympatiaa voi koskaan muualla tulla vastaan. Silloin kihloilla ei ollut minulle mitään tekemistä avioliiton kanssa, se oli täysin erillinen sopimus yhdessä pysymisestä.

Vaikkakin hiukan vakavammin suhtaudun kihlautumiseen kun teininä, niin ei sillä minulle ole vieläkään mitään maailmaa mullistavaa merkitystä. Kihloihin mennään ja kihlat puretaan, that's it. En pitäisi pahana vaikka ihminen kihlautuisi useaan otteeseen elämänsä aikana. Naimisiin haluaisin silti mennä vain kerran. Sitä ny ruveta kaikkia naimaan! Ainakaan sillä tavalla.

Avioliittohan on paljon enemmän kun se, että rakastetaan toista ihmistä. Siinä on kyse monesta muustakin asiasta. Avioliittoon astuessa sitä muuttaa identiteettiään nimensä myötä, antaa toiselle oikeuden omaan maalliseen omaisuuteensa, liittää kaksi erillistä sukua toisiinsa ja näin. Se on kaikkea muuta kun pelkkä rakkaudentunnustus ja sormus. Kihloissa on se hieno puoli, etteivät ne vaadi muuta kun tunteen, keskinäisen sopimuksen ja useimmiten sormuksen. 

Tulipahan vaan mieleeni, nih.