torstai 29. maaliskuuta 2012

Sovinto. (2011)

Katsoin tänään tuon Sovinto-elokuvan.

http://www.skenet.fi/artikkeli/11/03/sovinto

Lyhyesti elokuvahan kertoo siis naisesta, jolla on vaikea lapsuus alkoholistiperheessä, mutta joka on tukahduttanut muistonsa ja elää seesteistä perhe-elämää. Hän saa puhelinsoiton, ja lähtee tapaamaan kuolemansairasta äitiään, ja samalla lapsuuden tukahdetut muistot tulvivat takaisin mieleen.

Aihe on vaikea, ja elokuva paikottain hyvinkin koskettava ja traaginen. Sisäinen supersossu heräsi jälleen. Kuten ehkä huomaatte, mulla on taipumus katsoa supersossua herätteleviä elokuvia, en mä oikein sellasesta turhanpäiväsestä komediasta välitä.

Jotain elokuvasta kuitenkin puuttui, en oikein edes tiedä että mitä. Jotenkin se jäi kolkoksi. Luin vasta sen katseltuani netistä, että siinä on kyse tämmöisestä maahanmuutajien sopeutumisongelma-jutusta, jota en lainkaan hiffannut sitä katsellessani. 

"Sovinto on rankka kuvaus alkoholismista, joka ennen pitkää johtaa perheväkivaltaan ja lopulta perheen hajoamiseen. Elokuvassa käsitellään vain vähän syitä, jotka johdattavat perheen ahdinkoon. Työttömyys, köyhyys, maahanmuuttajan vieraantuminen ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja kieliongelmaa sivutaan vain ohimennen sivulauseissa." (http://www.skenet.fi/artikkeli/11/03/sovinto

Jos nämä em. teemat olisi tuotu selvemmin esille, elokuvaa olisi voinut ymmärtää hiukan paremmin. Eli harmi.

Ärsytti muuten myös tosi paljon se, miten elokuvassa esitettiin lasten huostaanottoprosessi. Sun kotiis vaan tullaan ja lapset viedään väkisin vaikka ne riuhtoo ja huutaa, ja sitten ne tottakai erotetaan tosistaan ja ne vaan edelleen kiljuu ja repii itseään irti. Juuri näin toimitaan, hell yeah. Koitin tyynnytellä itseäni ajattelemalla että elokuvahan kertoo ilmeisesti 1960-luvusta, ja että tämä on vain elokuva, mutta hikeennyin silti. Aina sossuja dissataan, yh.

Tuomioni on, että katso vain paremman puutteessa.
 

http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/minisite.php?id=2189

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Soyaconcept.

Ihan huikeeta, tänne on löytänyt uusia lukijoita! You make my day, kiitos. 8)

Oon tässä yövahtina työmaalla, eli aikaa on vaikka muille jakaa. Ja näin ollen avaudun hyväksi havaitusta vaatemerkistä.

Mulla on merkiltä vaan 2 paitaa, jotka ovat molemmat ihan suosikkejani. Tuli vain yhtäkkiä mieleeni toista niistä päälleni kiskoessani, että minkäs merkkinen tämä on, jolloin totesin sen olevan samaa perhettä toisen suosikkikledjuni kanssa, hahaa!

Merkki on siis soyaconcept.

Merkillä on mm. löysiä paitoja, sekä vaatteita, joissa on jotain kivaa krumeluuria. Sellaisista minä tykkään! Löysiä paitoja hankin mielelläni tämän jo joissain piireissä kuuluisankin muusta kehostani täysin irrallista elämää elävän mahani takia. Muunlaisiakin vaatteita löytyy monipuolisesti. Ainakin nämä mun paitani ovat kestäneet hyvin käytössä ja pesuissa, ovat todella miellyttävästä matskusta tehtyjä (en muista kylläkään mistä, eikä nyt ole mahista tarkistaakkaan). Suosittelen, naminami!

Hintaa rytkyillä on jonkun verran, mulle on käynyt mäihä kun oon kummatkin rakkauspaitani löytänyt alerekistä 10-15 eurolla. Normaalihintaa niillä olisi ollut jotain n. 40 euron luokkaa, mikä on mun mielestäni aika paljon paidasta, vaikka ovatkin "hienompien tilaisuuksien paitoja". Eli käytän niitä esim. luottamustehtäviini liittyvissä edustustehtävissä tai sukujuhlissa.

Merkin vaatteita löytyy ainakin Sokoksesta ja Aleksi 13:sta.

Ettäs tiedätte!

Weheartit.com


Ps. Miksei mun elämäni mies voi tekstata mulle? MIKSEI?!
En mä aina halua olla se, joka tekstaa eka.
Yritin lämmitellä sitä tajuamaan, että we are made for each other, mut se oli vaan että möh hän menee nukkuu.
Röh.

Weheartit.com

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Arskalasit!

No nyt kun olen muutenkin rahaton ja surkea, haluan lisääää tavaraa!


Haluan aurinkolasit. Edelliset palvelivat hyvin muistaakseni 3 vuotta, mutta syksyllä menin, ketale, ja istuin niitten päälle.


Edelliset olivat hyvinkin hillityt mutta tosi nätit, nyt ajattelin tämän hulluusvaiheeni kunniaksi hankkia jotkut ihan hervottomat pinkit sangat.. Hah!

Ihanat, ah. <3

http://ninja.fi/category/naiset/

(Ps. Anteeksi ihan pehmeä postaus, yövuoro, U know.)

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Guess, ihana.

En kovin usein hullaannu käyttämään rahojani johonkin, jota en oikeasti kipeästi tarvitse, mutta joka on "vaan niiin hieno", mutta nyt en pystynyt vastustamaan kiusausta.

Ostin siis Guessin lompakon itselleni.

Pinkin käärmenahkakuvioisen, jossa on punaiset reunat. Iso lompakko, menee pikkukäsilaukustakin. Eihän tuo nyt oikeasti niin kauheasti maksanut (muutaman kympin), varsinkaan Tax Freenä ostettuna (oli muuten jotain 15-20e halvempi kun maissa!), mutta tekee kuitenkin itsensä kokoisen loven tiukkaan opiskelijabudjettiini.
 
Pah, ihan sama, tää on vaan niin ihana!

Väri on siis tämä:

Mallistossa oli muitakin väriyhdistelmiä, tämäkin oli upea:

Yhtään en ole vielä katunut, katsotaan sitten kun kaupan kassalla sanovat, että ei kuule katetta, ja seison siinä tyhmänä ja nälissäni Guessin lompakko kädessäni. (;

Kuvat Guessin sivuilta.

Elämäni mies!

Tapasin elämäni miehen.

Jep, näin todella kävi. Olen erityisen herkkä ihastumaan, mutta hyvin varovainen sanomaan, ettäkö tapaamassani ihmisessä olisi oikeasti potentiaalia. Tässä miehessä oli. Oikeasti.

Olin siis jälleen reissussa (Kävin mm. ekaa kertaa Länsinaapurimme pääkaupungissa!), ja siinä menon & meiningin keskellä tapasin hänet. Ensin huomioni kiinnitti hänen täydellisyyttä hipova ulkonäkönsä, ja voitte vain kuvitella minkä sortin rytmihäiriöt meinasi tulla, kun hän jossain kohtaa iltaa tuli kysymään, onko viereissäni oleva paikka vapaa..  

*Tygydym tygydymdym gydym tygym*.
Weheartit.com

Juttelimme pitkät pätkät, ja olin hyvin hämmentynyt miehen älyllisestä tasosta. Oliko siis todella mahdollista, että rytmihäiriöitä aiheuttava ulkokuori ja älyllinen kehittyneisyys olisivat yhdistettävissä?!

Huomasin myöhemmin sen todella olevan mahdollista.

Mies oli hyväkäytöksinen, kohtelias ja hauska. Sekä fiksu!

Oo-ma-gah.

Tapaamistamme seuraavana päivänä olin asennoitunut unohtamaan koko tyypin, kiva oli tavata ja see U never again, mutta hän olikin yllätyksekseni halukas näkemään vielä sinä iltana uudestaan. Hieman hämmentyneenä tottakai suostuin, ja näin ollen jatkoimme syvällisiä keskustelujamme vielä toisena iltana. Tässä vaiheessa rupesin jo todella olemaan vakuuttunut tämän yksilön ainutlaatuisuudesta ja arvokkuudesta, eikä hän tehnyt tai sanonut mitään, mikä olisi palauttanut minut reaalimaailmaan.

Weheartit.com

Kolmantena aamuna hengailimme jälleen yhdessä, vaikkakin hiukan haikeissa meiningeissä. Itse olen täältä Lounais-Suomen huudeilta, mies tottakai vaatimattoman 12 tunnin junamatkan päästä. Siis voi helvetti, että vitutti. 

Jos olisin ollut yksin hattarapilvelläni, asia olisi yksinkertainen. Ymmärrän kyllä, ellei mun ahdistelujani kaivata, enkä todellakaan jää kovin pitkäksi aikaa roikkumaan miehessä, jolle olen täysin yhdentekevä. Tässä tapauksessa uskon ymmärtäneeni, etten nyt ollut aivan täysin yksin. Tai no, ainakin niin hän minulle sanoi ihan ääneenkin (en edes tulkinnut tätä mistään mikrosäteistä).

Weheartit.com

On todella vaikeaa selittää sitä fiilistä, että tässä tyypissä on oikeasti jotain, mihin haluan tutustua ja perehtyä. Ystäväni hiukan kuittasi, että pah, niitä tulee ja menee, ensi sunnuntaina soitat samaa asiaa aivan eri miehestä. En kuitenkaan osaa sanoiksi pukea sitä, ettei tämä ole nyt sama asia. Tai no, ehkä siitä kertoo se, että jos minä olen oikeasti hiukan rikki jonkun kaiffarin takia, sille todella on syy. Tähän väitteeseen sentään sain ystävänikin yhtymään, huh.

Jotain olemme tekstailleet vielä tänään, mutta enpä tiedä. Voi olla, että mies on samanlainen saamarin mulkero kun kaikki muutkin, eikä enää ikinä tekstaa tai vastaa, mutta sittenpähän tiedän, ettei minun kannata luota intuitiooni enää  ikinä miesten suhteen. 

Jää nähtäväksi.

Weheartit.com

Hajottaa, hajottaa, hajottaaaaarg!

Sopimuksista.

Kuten kerkesin jo lupaamaan, haluan avautus sopimuksista, ja varsinkin eräästä tielleni sattuneesta sopimusristiriidasta.

Ihmissuhdehan on sopimuksien kokonaisuus, joiden noudattaminen on suotavaa, jotta ihmissuhde pysyisi tasapainoisena ja kaikkien mielestä tyydyttävänä. Ihmissuhteella viittaan mihin tahansa kahden ihmisen väliseen suhteeseen, ja sopimuksella yhtälailla ääneen sanottuihin kuin hiljaisiin sopimuksiin.
.
weheartit.com


Noh, jo puhutaan kuitenkin kahdesta ihmisestä, joiden suhde on hyvin alkutekijöissä, ja joiden suhteella on ainakin teoreettinen mahdollisuus edetä seurustelusuhteeksi, mitä sopimuksia vaaditaan ja missä vaiheessa? Toimivatko hiljaiset sopimukset lähes tuntemattomien välillä, ja pitääkö kaikesta edes aina sopia?

Niin. Itse olen ajatellut ettei uudessa suhteessa tehdä hiljaisia sopimuksia. Jos sopimus halutaan, se sanotaan ääneen ja siitä sovitaan yhdessä. Ei puolituntematonta voi omien korvien välissä velvoittaa mihinkään sitoutumisiin! Minullahan ei tunnetusti ole mielenkiintoa tai halua sopimuksien tekemiseen. Luulin asioiden olevan hyvinkin yksinkertaisia, kunnes tuli mutka matkaan ja kohdalleni osui mies, jonka kanssa asiat eivät sitten olletkaan enää niin yksiselitteisiä.
 
Weheartit.com
 
Mies (poika!) rupesi siis muutaman päivän tuntemisen jälkeen jo saamaan jotain helvetin mustasukkaisuuskohtauksia, ja kysyi aina poistuttuani kotoa, olinko jonkun miehen kanssa tai löysinkö vihdoinkin paremman miehen itselleni. Woot?! Hei haloo, ollaan tunnettu 4 päivää?! Minä nyt olin tapani mukaan jutussa "kattellaan"-asenteellani, mutta poika oli jo kovaa vauhti puhumassa seurustelusuhteesta. Kun kerran sain tarpeekseni mustasukkaisuuskuviosta, kilahdin kunnolla ja kerroin hänelle pari tosiasiaa suhteellisen suorasti. Muun muassa sen, etten todellakaan tyydy yhteen deittiin, eikä minulla ole aikomusta niin tehdä hänen takiaan. Huomasin hänen todella luulleen, että seurustelemme (2 viikon tuntemisen ja muutaman tapaamisen jälkeen...), ja että meillä on kuuluisa herramiessopimus (Lue: Ei muita deittejä). Hän oli selvästi järkyttynyt ja loukkaantunut, ja minä olin paha ihminen.. 
 
Tuhma tuhma nainen.
 
Mitä opimme tästä? Miehet, naiset, pojat ja tytöt, jos haluatte tehdä sopimuksen, tehkää se ääneen. Ja ellette halua, senkin voi sanoa ääneen. Vältytte muuten aika kiusallisilta tilanteilta. 
 

Weheartit.com

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Minäminäminä.

Jos naisia mulkkuluokiteltaisiin, Sinkkunainen olisi todennäköisesti auttamattomasti emämulkku. (Mulkuista ja mulkkuluokituksesta lisää Mulkkuhaukan blogissa!)

Ei näin välttämättä siksi, ettäkö tekisin miehille jatkuvasti paskamaisia temppuja, antaisin heidän ryvetä turhassa toivossa ja vielä nauttisin siitä, vaan siksi, että minulla on ylikorostunut tarve tehdä juuri niin, kuin itse haluan.

http://lovemeanseverything.blogspot.com/

Olen tehnyt elämässäni paljon (liikaa) kompromisseja, ja ihan kyllä ajatellut vielä jonain päivänä pystyväni sellaisiin. Mutta nyt minulla on vaihe. Vaihe, jonka aikana ei ole olemassa kompromisseja. Haluan elää vain omaa elämääni, itseäni varten ja itse haluamallani tavalla. En halua tehdä mitään, mistä en saa itselleni jotain. Haluan voida päättää sekunnin murto-osassa, etten menekkään sinne, minne olin menossa, vaan vaihdan kurssia tai käännyn takaisin.

Enhän minä nyt ole ajatellut överiksi vetää sentään. En halua karata ulkomaille, en lopeta koulua tai töitä, enkä ole edes hakenut vaihtoon. Haluan vain saada olla minunlaiseni minä juuri tässä paikassa ja hetkessä. 

sabrinamata.tumblr.com

En ole aina miettinyt ihan näin paljoa sitä, mitä, mikä tai kuka minä oikeastaan olen. Minä.. Mikä ihmeen minä? Mitä lopulta edes on tuo paljon puhuttu "minä"? Onko "minä" yhtä kuin ajatukseni, tekoni tai valintani, kasa soluja, vai kenties jotain ympäröivän yhteiskunnan palvelukseensa luomaa? Entäs mitkä ajatuksistani ovat oikeasti minun, mitkä jonkun muun päähäni istuttamia? Onko mikään ajatukseni lopulta peräisin sisimmästä "minästäni"? Näitä asioita ja kysymyksiä olen ryhtynyt pyörittelemään kun tajusin, etten saa olla parisuhteessani sellainen ihminen kun haluaisin. Silloin pohdin, onko oman toimintansa ja elämänsä kulun kokeminen niin itsensälaiseksi kuitenkaan rakkautta tärkeämpää. Voiko ihminen olla tyytyväinen tai onnellinen, vaikkei voisi elämässään olla sellainen, mitä ajattelisin haluavansa olla? Mistä nämä ajatukset kumpuavat, miksi tahdon olla juuri tällainen, enkä esimerkiksi toivo olevani suurissa laumoissa viihtyvä tai elokuvataiteesta kiinnostunut, ja ohjaa itseäni siihen suuntaan? Onko jokaisella ihmisellä muuten sisimässään samanlaisia haluja, kuten halu olla hyvä ihminen? Voi tätä kysymysten määrää! Näkisitte millainen ajatustyö päässäni on välillä käynnissä kun yritän itsekseni ratkaista näitä kysymyksiäni. Ihme etten ole vielä saanut mitään aivoverenvuotoa.

tahitian-vanilla.tumblr.com


Vielä yksi mielenkiintoinen kysymys on, että millainen olisin, ellei minun tarvitsisi välittää lainkaan kenestäkään muusta kuin itsestäni? Koen tässä lähiaikoina löytäneeni itsestäni aivan uudenlaisia piirteitä ja ajatuksia, jotenkin ehkä kasvaneeni ja kehittyneeni ihmisenä. Ehken siis menettänyt elämäni miestä ja saavuttanut lähes haittaavan yksinäisyyden pistettä aivan turhaan..?

Emämulkkuuteni palatakseni. Osa tätä itseni etsimistä ja osittaista löytämistäkin on ollut kompromisseista kieltäytyminen. Siitä päästääkin seuraavan tulevan postauksen aiheeseen, eli sopimuksiin...

fashionista.com
 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Paska mäihä.

Kuvioissa mukana taas! Sinkkunainen on siis ollut hiukan reissussa & aika hunningolla. Huomenna alkaa muutaman viikon työputki, joten nyt olisi paras taas hiukan kerätä itsensä ja näin.

En tiedä, että miten paska mäihä pitää olla, että käy kuten mulle kävi reissullani. Olin siis maamme pääkaupungin alueella hommailemassa muutaman päivän ajan kaikenlaisia juttuja, ja siinä tuli sivussa jonkusen pullollisen verran maisteltua Fresitaa & punkkua. Ja montaa muuta. Yhtenä iltana eksyimme yökerhoon, jossa oli tottakai varaston tyhjennys, eli tequilat 3e. Hiphei ja hurlumhui, kyllähän sen tietää, mitä siitä sitten seurasi... Sinkkunaisen tililtä siirtyi ehkä muutama 3-euronen liikaa. Siinä sitten tuli tottakai tehtyä yhtä sun toista uutta tuttavuutta erilaisten ihmisten kanssa, kunnes kaveri kuiskasi, että nuo nuoret miehet tuolla ovat vahdanneet tänne päin jo aika kauan, tunneksää niitä. No enhän minä nyt ketään tunne, kunnes tulivat lähelle ja tajusin yhden porukan jäsenistä olevan EMÄMULKKU JUNIOR! 


http://yume-miru.tumblr.com/post/16702770844


Oomagah. Sen verran yhteisen historiamme taustaa, että tapasin miehen Joulun aikoihin, jatkoilimme muutaman kerran erilaisilla kokoonpanoilla tyypin kanssa, tykästyin, mutta hän ei sitten tykännytkään minusta enää. Hän ei tietenkään koskaan sanonut suoraan, ettei tykkää minusta sittenkään, vaan ensin selitti jotain kamalaa paskaa siitä, miten ihku olenkaan, ja sitten vain rupesi välttelemään minua. Nice. Tietenkin jos hän huomasi klo 3:35, ettei saa sinä iltana naista baarista, silloin toki olisin kelvannut. Siis muutenkin ihan retardi, "et ole oikea nainen ellet käy spinningissä" -mies.


Weheartit.com


Noh, enivei, hän oli siis siellä silloin. Kiinnostaisi todella laskea todennäköisyys sille, että kaikista maailman ihmisistä, kaupungeista, ajankohdista ja baareista osun juurikin samaan aikaan samaan paikkaan tämän ihmisen kanssa. Juttelimme siinä sitten hetken jostain asioista varmaan (Lue: Ei mitään käryä, mistä ja kuinka kauan) ja valomerkin jälkeen totesimmekin yöpyvämme itseasiassa samassa hotellissakin. Sinne siis ja mies kainaloon loppuyöksi.

Aamulla oli suhteellisen aikainen herätys, ja voitte kuvitella, että ensimmäinen ajatus herätyskellon soidessa oli, että mitä sitten, ellen kuolekkaan tähän. Emämulkku Jr:lla oli tottakai taas herramiehen elkeet ja tykkään susta niin paljon-jutut, jonka jälkeen pistimme hänet siirtymään omaan huoneeseensa. Ja taas on Sinkkunainen ihan että aah miten ihana mies, ja mies vaan miettii että ei helvetti mikä daiju toi muija on. Eikä ikinä enää ota mitään yhteyttä. Itsekin pysyn siis kyllä lujana, enkä enää rupea roinaamaan miehen perään. (Vaikka mieli salaisesti tekisikin.)

Voi vaikuttaa aika karulta nimetä juurikin tämä viaton pojankoltiainen emämulkusta seuraavaksi, mutta jos olisitte minä, tekisitte todennäköisesti myös niin. Juttua on vaikea selittää ja näin ollen nimitystä perustella. 


Weheartit.com

Että sellainen reissu taas tällä kertaa. Onneksi muilta enemmän tai vähemmän kohtalokkailta kohtaamisilta ääliömmän sukupuolen kanssa vältyttiin. Huh.

(Ps. Emämulkun nimityksen on itselleen ansainnut Mr Varattu.)

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Toppiasiaa vielä.

Noniin, nyt ehdin kiireiltäni katsomaan tuota nettikauppaa, josta voitin vapaavalintaisen topin Alexandran blogiarvonnassa. Tosi suloisia toppeja tuolta löytyykin, voisin mielelläni ottaa useammankin! 

Topit näyttää tosi kivoilta mallityttöjen päällä, haastetta tuo se, ettei mun ruumiinrakenteeni ole ihan täysin tollanen samanlainen kun näillä tyttösillä.. Krhm. Eniten ongelmia aiheuttaa tää pötsin alue, ei mikään pieni ole muutenkaan, ja elää ihan omaa elämäänsä välillä. Eli tarviin vaatteita, jotka menee yhtälailla päälle silloin, kun oon ihan siedettävässä kuosissa kuin silloin, kun lähentelen viimeisillään raskaana olevan olemusta

Tätä katselin nyt tällä kertaa:


Väristä en ole ihan varma, samaa vaatetta on useassa eri värissä tarjolla. Tekisi kuitenkin mieli kokeilla tollaista, hmm.

Ja tähän ihastuin ihan kaaauheasti! > http://www.fashionparadise-one.fi/monivarinen-pinkki-mekko-p-806.html :D Ei ole millään tasolla mun tyyppinen vaate, mutta oli niin ihana että tuli kesä ja festarit ja terassit mieleen! Aah <3


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Kattokaa ny mitä mää voitin!

Hähääh, hienosti alkaa aamu, blogissa oli nimittäin kommenttia, että Sinkkunainen on voittanut tästä blogiarvonnasta vapaavalintaisen topin täältä! Jee! 8) Ja Kiitos Alexandralle!

Pistän vaikka myöhemmin hiukan katsausta siitä, mitä tuolta löytyy, ja minkä ajattelin tuolta valita! Kun nyt on kuitenkin riennettävä taas uusia seikkailuja kohti! >

http://bccwf.wordpress.com/2011/05/05/yes-but-are-we-happy/

Psst.! Mulla on yksi treffipyyntö vetämässä, hahah! Mahtaaks mun kanssani kukaan mihkään lähteä.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Nettideittailusta

Yön pimeinä (ulkoisesti, mutta varsinkin sisäisesti hyvin pimeinä) tunteina sain aivan loistavan idean lähteä tutustumaan nettideittipalvelujen maailmaan. Ikinä en siis ole ennen kokeillut tai edes harkinnut asiaa. Noh, rekisteröidyin pariin palveluun, ja tein hyvin varovaiset profiilit. Ei mitään kuvia, kotikaupunkeja tai muuta liian tarkkaa tietoa. Olen vähän paskahousu näiden asioiden kanssa. Aloittelijan varovaisuutta kenties. 

Weheartit.com


Noh, onhan se selvää, etteivät tuollaiset pelkillä perustiedoilla varustetut, kuvattomat ilmoitukset ketään sytytä, ja nyt olenkin katsellut, mitä muuta sinne uskaltaa sitten itsestään vielä avautua. Siis tosi noloa jos joku tuttu tunnistaa mut tuolta! About kuolisin häpeään.

Nettideittipalvelut on perinteisesti kai mielletty enemmänkin säälittävien luusereiden, rumien tai pervojen jutuksi. Maailma muuttuu, ja olen käsittänyt, että nykyään niitä käyttävät ihan normaalitkin ihmiset. Ainakin lähipiirissäni on useitakin nuoria, fiksuja ja hyvännäköisiä naishenkilöitä, joilla on profiili jossain deittipalvelussa. Tuloksista en ole vakuuttunut, mutta ellei peliin pistä mitään, ei voi voittaakkaan.

Weheartit.com


Vapaa sana-osio on kyllä kaikkein vaikein täyttää. Mitä sitä nyt sitten itsestään kertoisi, ettei antaisi itsestään yksinkertaista, muttei myöskään leuhkaa kuvaa? Miten asiat sanoisi niin, että kun se mun elämäni perfect match lukee tekstin, hän tietää heti, että tässä ihmisessä on sitä jotain? Hmm.

Nettideittipalvelujen etikettikin on vielä hiukan avoin mulle. Miten kiinnostavaa profiilia kuuluu lähestyä, ja mitä eri lähestymistavat merkitsevät? Onko esimerkiksi niin, että pelkkää seksiseuraa hakevilla on tapana käyttää jotain tiettyä tapaa, ja muilla jotain toista? Vai siis mitenmitähä? Ehkä nämäkin asiavat selviävät kun tutkin hiukan lisää tätä ihmeellistä eteeni aukenevaa nettideittimaailmaa. Ellen sitten kyllästy samantien ja jätä koko homma sikseen.

Weheartit.com

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Blogitunnustus!

Jee! Ensimmäinen blogitunnustus, kiitos siitä Anzu-Anssulle!

Tehtävänä on:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa linkittämällä hänen bloginsa postaukseesi.
2. Kirjoittaa 7 faktaa itsestäsi.
3. Lahjoittaa tämä tunnustus 15 blogille/bloggaajalle.

Vai että seitsemän faktaa... Hmm.


http://evdeye.wordpress.com/2010/07/12/karamelli-patlamis-misir

1. Tuorein rakkauteni: Karamellin makuinen pop corn! Aah <3 Eli Taffelin Sweet Caramel Pop Corn. Tehdään ihan mikrossa kuten suolaisetkin popparit. Niin syntisen HYVÄÄ. Toinen tän hetken koukutus on Fazerin uusin tulokas, eli pehmeä tumma suklaa, jonka seassa päärynää & mantelia. Ommomomom.


2. Koska kuten huomaatte, olen aika makuri, haluaisin myös olla liikunnallisempi. Mutta kun en ole. Kauhistuttaa pelkkä ajatuskin jostain ryhmäliikuntatunnista (olen jopa kokeillut uuden elämän toivossa) tai lenkkeilystä (sitäkin). Yök! Paisun kuin pullataikina, viimeisen 1,5 vuoden sisällä tullut n. 10kg. Buahahah. En nyt vieläkään halua myöntää olevani lihava, mutta tämmönen tasapaksu. Eikä lihavasta kovin kaukana. Näh, syön sen kun kerkiän, menen rikkaisiin naimisiin ja pistän miehen kustantamaan rasvaimun. Sounds like a plan!


3. Rasvaimusta puheenollen, olen toimenpide- ja neulafoobikko. Ja tämä pelko ei ole mikään ihan pieni "kyllä sä pystyt siihen"-pelko, vaan todellinen ongelma. En ole ikinä ollut verikokeessa, vaikka lähetteitä olen toki saanut useampia. Ei vaan niinku pysty. Ehkä odotan että rasvaimunkin hoitamiseen keksitään neulaton & kivuton vaihtoehto.


4. Asun 2-vuotiaan chihuahuani kanssa keskisuuressa kaupungissa, keskikokoisessa yksiössä lähellä keskustaa. On mahdollista, että minusta tulee isona sosiaalityöntekijä. Ehkä. Ellen hullaannu ja vaihda alaa.

Weheartit.com


5. Ellen opiskelisi sosiaalityöntekijäksi, opiskelisin restonomiksi. Tai ehkä en enää opiskelisi, olisin todennäköisesti tajunnut ekan vuoden jälkeen että ei. Opiskelisin varmaan sairaanhoitajaksi. Jos saisin tehdä ihan mitä vain, opiskelisin historiaa, poliisiksi, lääkäriksi tai ensihoitajaksi.

6. Ähh, en meinaa keksiä enempää! :D Haluaisin matkustaa Australiaan tai Etelänavalle!

http://anskub.blogspot.com/2011/07/take-me-to-australia.html

7. Jaaaa... Olen horoskoopiltani vaaka.. Ja vielä niin hönö vaaka että luen horoskooppeja. (;

Weheartit.com

En ikinä keksisi 15 blogia, mutta tässä sellaisia, joita seuraan:


keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Naistenpäivää.


Iloista Naistenpäivää!



Mun mielestäni on hei hirveän hienoa olla nainen. Eipä mulla pahemmin ole silti vaihtoehtoja ollut, muttei valittamistakaan. Aina saa olla askeleen edellä, ja aina on oikeus sanoa viimeinen sana. Aina saa vaihtaa mieltänsä. Eikä tarvitse edes pahemmin perustella. Voi sanoa olevansa ainoa järkevä, eikä edes tule liioiteltua tai saatikka valehdeltua!


 Hmm. Ellei tule boifrendiltä (/-deiltä) Naistenpäivätoivotuksia niin heivatkaa mäkeen. Maailma on täynnä miehiä, jotka niin toivoisivat voivansa toivottaa juuri teille (ja mulle!) hyvää tätä päivää. Ihan varmasti on! Vaikka kaikki miehethän on kauheita mulkkuja kunnes toisin todistetaan (ei todisteta), niin voi ne silti olla joltain osin hyväluontoisia. Täydellistä miestä ei ole olemassa, eli etsikäämme itsellemme edes hyvistä miehistä se paras. 
Ansaitsemme vain parasta.



(Unohdukset voidaan antaa anteeksi mikäli vastalahjaksi saatava  tuote, esine tai palvelu on unohduksen aiheuttamaa mielipahaa huomattavasti suurempi ja arvokkaampi..)

(EHKÄ.)
 

Kaikki kuvat:

Bingo!

Todella hankalaa kuvitella aamulle parempaa avausta, kun se, että saa tekstarin, rynnii katsomaan onko se joltain tosi kivalta boifrendiltä, mutta joutuukin toteamaan sen olevan ex-miesystävän äidin lähettämä tiedustelu siitä, milloin pääsisi hakemaan loput miehen luota löytyneet kamansa.

Bingo! <3


Weheartit.com

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Ikäerokriisi!

Koska kaikki kierroksessa olevat boifrendit ovat osoittautuneet a) mulkuiksi b) saamattomiksi c) muuten vaan epäsopiviksi, oli taas aika pistää uutta putkeen. Juuri sopivasti sattuikin olemaan isot bileet yhdessä kaupungin yökerhoista, ja sinne siis suuntasimme kälättävällä ämmäporukalla.

Kivaa oli, tuli törmättyä hauskoihin ihmisiin & vanhoihin tuttuihin. Ehkä eniten seuraavana aamuna hämmennystä herätti erään nuoren miehen avautumiset (siis se, mitä avautumisista muistan). Olemme siis "seukanneet" tai siis hengailleet yhdessä siinä 14- ja 15-vuotiaina, ja nyt hän kertoi minulle kuinka meistä olisi voinut tulla niiin paljon enemmän (ellei hän olisi salaa tapaillut parasta ystävääni samaan aikaan kun minua) ja miten hän on minua miettinyt kaikki nämä vuodet. Woot?! Hei get over it, siitä on ihan muuutama vuosi aikaa, eikä se nyt alkuunkaan ollut muuta kun hauskaa teinien hengailemista. Hän myös oli sitä mieltä, että mehän voisimme miettiä homman uudelleenvirittelemistä, ja selvästi hän ajatteli, että hänellä on jonkinsortin ex-boifrendina oikeus lääppiä minua. Not.

Weheartit.com


Noh, oli miten oli, päästyäni karkaamaan tältä vanhalta toveriltani, ja illan edetessä tapasinkin oikein mukavan nuoren miehen. Nopeasti katsottuna ajattelin, että okei, ihan kohtelias ja hauska, ihan kivan näköinen, ja about saman ikäinen kun minä. Eli why not.

Viihdyimme koko viikonlopun tiivisti yhdessä, ja hänen kanssaan on ollut tosi kiva olla. Yksi pieni mutta paljastui kuitenkin jossain vaiheessa: Mies on minua 3 vuotta nuorempi.


Glup.


Weheartit.com
Kolme vuottahan ei kuulosta kovin pahalta näin sanottuna. Mutta kun miettii, mitä näin nuoren ihmisen elämässä tapahtuu kolmessa vuodessa, se on muuten ihan helvetisti. Kolme vuotta sitten olin itse ainakin vielä ihan käsittämätön kakara, enkä tajunnut elämän asioista puoliakaan siitä, mitä tällä hetkellä hiffaan. Enkä kyllä hiffaa tälläkään hetkellä mitenkään lainkaan liikaa. Kuinka karulta tuntui tajuta, että silloin kun minä valmistauduin aikoinaan ylioppilaskirjoituksiin, mies (poika) oli vielä ylä-asteella?! Ou. Mai. Gaad.


Olen potenut huonoa omaatuntoa ja tuntenut itseni ihan hirveäksi puumaksi, mutta toisaalta ajattellut, että olemme molemmat kuitenkin ihan aikuisia (on poika sentään täysi-ikäinen, huh), enkä todellakaan ole pakottanut tai painostanut häntä olemaan seurassani. En edes baarissa puumaillut, aloite tuli hänen puoleltaan! 

Miehet ovat traumatisoineet minut niin, etten välittäisi seurustella tai hengailla tositarkoituksella kenenkään kanssa enää tyyliin ikinä, mutta kyllähän uuden ihmisen tavatessaan sitä aina miettii, että onko tässä nyt ainesta ja mihin. Niin tälläkin kertaa mietin. Mutta kun painii miehen (pojan!) kanssa näin eri luokissa, on aika selvää, ettei homma kanna pidemmälle. Onko sellaisen ihmisen kanssa sitten edes järkeä tavata enää? Pitänee ainakin varmistaa jossain kohtaa, että ollaan samoilla linjoilla asian suhteen. 

Oi voi, kylläpä sinkkunainen taas itselleen sopan keitti! Puumasinkkunainen, arg.

Weheartit.com

torstai 1. maaliskuuta 2012

U know the feeling.

Se fiilis kun...


a) tajuat olevasi samassa yökerhossa kuin molemmat miehet, joiden kanssa sinulla on vispiläkauppaa. He tottakai hengailevat vielä samassa porukassa ja narikan lähettyvillä, jotta pako-operaatiosta saataisiin mahdollisimman vaikea.

b) tekstaat omasta mielestäsi tosi kivan ja imartelevan viestin miehelle (jahkailtuasi asiaa tovin siis), ja vastaus on "aha"-tyylinen.

c) olet tyhmä & heikko nainen, menet katsomaan ex-miesystäväsi profiilikuvaa, joka onkin vaihtunut pussailukuvaksi uuden naisen kanssa. V*ttu jee!


Weheartit.com