keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Minäminäminä.

Jos naisia mulkkuluokiteltaisiin, Sinkkunainen olisi todennäköisesti auttamattomasti emämulkku. (Mulkuista ja mulkkuluokituksesta lisää Mulkkuhaukan blogissa!)

Ei näin välttämättä siksi, ettäkö tekisin miehille jatkuvasti paskamaisia temppuja, antaisin heidän ryvetä turhassa toivossa ja vielä nauttisin siitä, vaan siksi, että minulla on ylikorostunut tarve tehdä juuri niin, kuin itse haluan.

http://lovemeanseverything.blogspot.com/

Olen tehnyt elämässäni paljon (liikaa) kompromisseja, ja ihan kyllä ajatellut vielä jonain päivänä pystyväni sellaisiin. Mutta nyt minulla on vaihe. Vaihe, jonka aikana ei ole olemassa kompromisseja. Haluan elää vain omaa elämääni, itseäni varten ja itse haluamallani tavalla. En halua tehdä mitään, mistä en saa itselleni jotain. Haluan voida päättää sekunnin murto-osassa, etten menekkään sinne, minne olin menossa, vaan vaihdan kurssia tai käännyn takaisin.

Enhän minä nyt ole ajatellut överiksi vetää sentään. En halua karata ulkomaille, en lopeta koulua tai töitä, enkä ole edes hakenut vaihtoon. Haluan vain saada olla minunlaiseni minä juuri tässä paikassa ja hetkessä. 

sabrinamata.tumblr.com

En ole aina miettinyt ihan näin paljoa sitä, mitä, mikä tai kuka minä oikeastaan olen. Minä.. Mikä ihmeen minä? Mitä lopulta edes on tuo paljon puhuttu "minä"? Onko "minä" yhtä kuin ajatukseni, tekoni tai valintani, kasa soluja, vai kenties jotain ympäröivän yhteiskunnan palvelukseensa luomaa? Entäs mitkä ajatuksistani ovat oikeasti minun, mitkä jonkun muun päähäni istuttamia? Onko mikään ajatukseni lopulta peräisin sisimmästä "minästäni"? Näitä asioita ja kysymyksiä olen ryhtynyt pyörittelemään kun tajusin, etten saa olla parisuhteessani sellainen ihminen kun haluaisin. Silloin pohdin, onko oman toimintansa ja elämänsä kulun kokeminen niin itsensälaiseksi kuitenkaan rakkautta tärkeämpää. Voiko ihminen olla tyytyväinen tai onnellinen, vaikkei voisi elämässään olla sellainen, mitä ajattelisin haluavansa olla? Mistä nämä ajatukset kumpuavat, miksi tahdon olla juuri tällainen, enkä esimerkiksi toivo olevani suurissa laumoissa viihtyvä tai elokuvataiteesta kiinnostunut, ja ohjaa itseäni siihen suuntaan? Onko jokaisella ihmisellä muuten sisimässään samanlaisia haluja, kuten halu olla hyvä ihminen? Voi tätä kysymysten määrää! Näkisitte millainen ajatustyö päässäni on välillä käynnissä kun yritän itsekseni ratkaista näitä kysymyksiäni. Ihme etten ole vielä saanut mitään aivoverenvuotoa.

tahitian-vanilla.tumblr.com


Vielä yksi mielenkiintoinen kysymys on, että millainen olisin, ellei minun tarvitsisi välittää lainkaan kenestäkään muusta kuin itsestäni? Koen tässä lähiaikoina löytäneeni itsestäni aivan uudenlaisia piirteitä ja ajatuksia, jotenkin ehkä kasvaneeni ja kehittyneeni ihmisenä. Ehken siis menettänyt elämäni miestä ja saavuttanut lähes haittaavan yksinäisyyden pistettä aivan turhaan..?

Emämulkkuuteni palatakseni. Osa tätä itseni etsimistä ja osittaista löytämistäkin on ollut kompromisseista kieltäytyminen. Siitä päästääkin seuraavan tulevan postauksen aiheeseen, eli sopimuksiin...

fashionista.com
 

1 kommentti:

  1. Erittäin mielenkiintoinen ja ajattelemaan laittava postaus :D.
    Paljon on kysymyksiä, mutta eiköhän niihin vastaus löydy yksitellen pikku hiljaa :).

    VastaaPoista