Koska kaikki kierroksessa olevat boifrendit ovat osoittautuneet a) mulkuiksi b) saamattomiksi c) muuten vaan epäsopiviksi, oli taas aika pistää uutta putkeen. Juuri sopivasti sattuikin olemaan isot bileet yhdessä kaupungin yökerhoista, ja sinne siis suuntasimme kälättävällä ämmäporukalla.
Kivaa oli, tuli törmättyä hauskoihin ihmisiin & vanhoihin tuttuihin. Ehkä eniten seuraavana aamuna hämmennystä herätti erään nuoren miehen avautumiset (siis se, mitä avautumisista muistan). Olemme siis "seukanneet" tai siis hengailleet yhdessä siinä 14- ja 15-vuotiaina, ja nyt hän kertoi minulle kuinka meistä olisi voinut tulla niiin paljon enemmän (ellei hän olisi salaa tapaillut parasta ystävääni samaan aikaan kun minua) ja miten hän on minua miettinyt kaikki nämä vuodet. Woot?! Hei get over it, siitä on ihan muuutama vuosi aikaa, eikä se nyt alkuunkaan ollut muuta kun hauskaa teinien hengailemista. Hän myös oli sitä mieltä, että mehän voisimme miettiä homman uudelleenvirittelemistä, ja selvästi hän ajatteli, että hänellä on jonkinsortin ex-boifrendina oikeus lääppiä minua. Not.
 |
| Weheartit.com |
Noh, oli miten oli, päästyäni karkaamaan tältä vanhalta toveriltani, ja illan edetessä tapasinkin oikein mukavan nuoren miehen. Nopeasti katsottuna ajattelin, että okei, ihan kohtelias ja hauska, ihan kivan näköinen, ja about saman ikäinen kun minä. Eli why not.
Viihdyimme koko viikonlopun tiivisti yhdessä, ja hänen kanssaan on ollut tosi kiva olla. Yksi pieni mutta paljastui kuitenkin jossain vaiheessa: Mies on minua 3 vuotta nuorempi.
Glup.
 |
| Weheartit.com |
Kolme vuottahan ei kuulosta kovin pahalta näin sanottuna. Mutta kun miettii, mitä näin nuoren ihmisen elämässä tapahtuu kolmessa vuodessa, se on muuten ihan helvetisti. Kolme vuotta sitten olin itse ainakin vielä ihan käsittämätön kakara, enkä tajunnut elämän asioista puoliakaan siitä, mitä tällä hetkellä hiffaan. Enkä kyllä hiffaa tälläkään hetkellä mitenkään lainkaan liikaa. Kuinka karulta tuntui tajuta, että silloin kun minä valmistauduin aikoinaan ylioppilaskirjoituksiin, mies (poika) oli vielä ylä-asteella?! Ou. Mai. Gaad.
Olen potenut huonoa omaatuntoa ja tuntenut itseni ihan hirveäksi puumaksi, mutta toisaalta ajattellut, että olemme molemmat kuitenkin ihan aikuisia (on poika sentään täysi-ikäinen, huh), enkä todellakaan ole pakottanut tai painostanut häntä olemaan seurassani. En edes baarissa puumaillut, aloite tuli hänen puoleltaan!
Miehet ovat traumatisoineet minut niin, etten välittäisi seurustella tai hengailla tositarkoituksella kenenkään kanssa enää tyyliin ikinä, mutta kyllähän uuden ihmisen tavatessaan sitä aina miettii, että onko tässä nyt ainesta ja mihin. Niin tälläkin kertaa mietin. Mutta kun painii miehen (pojan!) kanssa näin eri luokissa, on aika selvää, ettei homma kanna pidemmälle. Onko sellaisen ihmisen kanssa sitten edes järkeä tavata enää? Pitänee ainakin varmistaa jossain kohtaa, että ollaan samoilla linjoilla asian suhteen.
Oi voi, kylläpä sinkkunainen taas itselleen sopan keitti! Puumasinkkunainen, arg.
 |
| Weheartit.com |
Hmmm... Itse en nyt niiiin suurta ongelmaa tuossa näe loppupeleissä :).
VastaaPoistaKannattaa tosiaan suoraan kysyä, mitä mieltä toinen osapuoli on asiasta ja miten etenette. Mutta itse varmaan huoletta voisin hauskaa pitää ja katsoa pidemmän ajan kuluessa, josko homma kantaisikin pidemmälle.
Jos tuntuu hyvältä toisen seurassa ja näyttäisi siltä että toinen olisi kypsä ikäisekseen, niin miksei? Ikähän on vain numeroita :).
Mutta tottahan se on, että suurin osa miehistä aikuistuu hitaasti (ja ne loput ei sitten ollenkaan). Eihän sitä koskaan tiedä, mitä helmiä sinne sekaan kuitenkin mahtuu :).
Kiitos kommentistasi! Hmm.. Tuo kypsyys tässä paljon mietityttää! Ei vaikuta mitenkään erityisen kypsältä tapaukselta nimittäin. :D Tai no siis juuri sen verran kypsältä kun voi äitin luona asuvalta vielä koulussa olevalta pojan koltiaisela odottaa. Tarvinne seurailla tilannetta... (;
VastaaPoistaAhaa, no olisit heti maininnut tuon kotona asumisen :D. Se tekeekin asiasta jo aivan erilaisen (ainakin omissa silmissä) ;D.
PoistaMutta joo, eipä sitä koskaan toisaalta tiedä :).