Sovinto. (2011)

Katsoin tänään tuon Sovinto-elokuvan.

http://www.skenet.fi/artikkeli/11/03/sovinto

Lyhyesti elokuvahan kertoo siis naisesta, jolla on vaikea lapsuus alkoholistiperheessä, mutta joka on tukahduttanut muistonsa ja elää seesteistä perhe-elämää. Hän saa puhelinsoiton, ja lähtee tapaamaan kuolemansairasta äitiään, ja samalla lapsuuden tukahdetut muistot tulvivat takaisin mieleen.

Aihe on vaikea, ja elokuva paikottain hyvinkin koskettava ja traaginen. Sisäinen supersossu heräsi jälleen. Kuten ehkä huomaatte, mulla on taipumus katsoa supersossua herätteleviä elokuvia, en mä oikein sellasesta turhanpäiväsestä komediasta välitä.

Jotain elokuvasta kuitenkin puuttui, en oikein edes tiedä että mitä. Jotenkin se jäi kolkoksi. Luin vasta sen katseltuani netistä, että siinä on kyse tämmöisestä maahanmuutajien sopeutumisongelma-jutusta, jota en lainkaan hiffannut sitä katsellessani. 

"Sovinto on rankka kuvaus alkoholismista, joka ennen pitkää johtaa perheväkivaltaan ja lopulta perheen hajoamiseen. Elokuvassa käsitellään vain vähän syitä, jotka johdattavat perheen ahdinkoon. Työttömyys, köyhyys, maahanmuuttajan vieraantuminen ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja kieliongelmaa sivutaan vain ohimennen sivulauseissa." (http://www.skenet.fi/artikkeli/11/03/sovinto

Jos nämä em. teemat olisi tuotu selvemmin esille, elokuvaa olisi voinut ymmärtää hiukan paremmin. Eli harmi.

Ärsytti muuten myös tosi paljon se, miten elokuvassa esitettiin lasten huostaanottoprosessi. Sun kotiis vaan tullaan ja lapset viedään väkisin vaikka ne riuhtoo ja huutaa, ja sitten ne tottakai erotetaan tosistaan ja ne vaan edelleen kiljuu ja repii itseään irti. Juuri näin toimitaan, hell yeah. Koitin tyynnytellä itseäni ajattelemalla että elokuvahan kertoo ilmeisesti 1960-luvusta, ja että tämä on vain elokuva, mutta hikeennyin silti. Aina sossuja dissataan, yh.

Tuomioni on, että katso vain paremman puutteessa.

 

http://www.nordiskfilm.fi/valkokangas/minisite.php?id=2189