Kuten olen aiemmin avautunutkin, olen siis ajautunut tähän sinkkunaisen elämäntilanteeseen piinaavan pitkästä ja pirun haastavasta on-off-suhteesta. Tässä en tarkoita suhdetta, jossa ollaan muttei ollakaan, vaan suhdetta, jossa ollaan tai ei olla, mutta aina aivan täysillä. Tai siis oltiin tai ei oltu. Nyt on jäljellä enää harras toive, ettei enää ikinä oltaisi.
Erot ovat olleet raastavia, ja yhdessäolo ajoittain erityisen haasteellista. Joka kerta lopun aikojen ollessa taas käsillä kumpikin on herännyt aamuisin toivoen, että toinen olisi yön aikana kadonnut viereltä taivaan tuuliin tai ihan mihin tahansa. Ja tullut töistä tai koulusta kotiin vain yksi ajatus päässä: Toivottavasti se yksi paska ei ole vastassa. Sitten on mennyt hermot, on erottu, pohdittu hetki, virallistettu ero, kohellettu ties mitä päättömyyksiä ympäri maata, törmätty, pohdittu uudelleen ja palattu yhteen. Siiiis... Mitäääh?!
 |
| http://thislifeasiloveit.blogspot.com |
Kyllä ihmisen pitää vähintäänkin hullu olla, että suostuu semmoiseen pyöritykseen. Tai tyhmä nyt ainakin.
Onneksi Helmi.fi auttaa ratkaisemaan tämänkin suuren kysymyksen, nimittäin jutulla "Miksi palaamme tuhoon tuomittuun suhteeseen aina uudestaan? Lue syyt!" Ja minähän luen. Ja avaudun. Koska kaikki maailman asiat ehdottomasti kaipaavat avautumistani.
Nuoruuden oikkuja? On-off -suhteet ovat usein nuorten parien arkea, jolloin parisuhteen taitoja vasta opetellaan. Nuorempana ei osata tai haluta sitoutua. > "Arkea".. Tarkoitetaanko tässä nyt nuorilla jotain 13-vuotiaita, jotka _seurustelee_ 2,5 viikkoa ja eroaa viikoksi, jonka jälkeen palataan yhteen puoleksi kuukaudeksi? En mä nyt ihan siihen kategoriaan sitten halua kyllä tulla pistetyksi. Vaikka käyttäytyminen on samaa luokkaa, niin en siltikään. Jos tässä tarkoitetaan oikeita nuoria, eikä lapsia, niin sitten oon ihan messissä. Joko mä voisin nyt lopettaa olemasta nuoria, ja ruveta olemaan nuori aikuinen..?
Vapautta? Jotkut ihmiset saattavat olla niin vapaudenkaipuisia, että he pelkäävät sitoutumista vielä vanhemmallakin iällä. Ruoho on aina vihreämpää aidan takana ja vaihtoehdot halutaan pitää avoimina toteamalla: "En ole valmis sitoutumaan". Jos vastaan kävelee uusi mielenkiintoisempi ihminen, saa entinen usein jäädä kuin nallin kalliolle nuolemaan näppejään. Mutta jos uusi suhde ei toimikaan, voi suhteen lopettanut kumppani helposti palata samoihin vanhoihin ja tuttuihin lakanoihin nukkumaan. > Tästä olen varma, ettei tässä tapauksessani ole kyse tämmösestä kuviosta. Olisikin itseasiassa voinut olla erotkin vähän vähemmän kauheita, kun olisi tajunnut ajoissa jo pitää hiukan silmiä auki ja flirttiä päällänsä, hmm...
Väärä aika? Joskus tuntuu, että tapasimme elämämme kumppanin liian aikaisin tai väärässä elämänvaiheessa. Tästä suhteesta haluaa pois, mutta silti tämä kitkuinen rakkaus vetää aina puoleensa uudestaan ja uudestaan. > Toivottavasti oikeaa aikaa ei koskaan tulekkaan.
Valtaa? Tunne siitä, että toinen itkee perääsi voi nostattaa vallantunnetta ja itsetuntoa. On-off-suhde tuo turvantunnetta siitä, että tietää kumppanin palaavan takaisin – enemmin tai myöhemmin. > Joo myönnän kaiken. Olen tuhma ihminen.
Välimatkaa? On-off-suhteen väliaikavaihe voi olla merkki siitä, että kumppani haluaa olla yksikseen ja miettiä, mitä itseltään tai parisuhteeltaan haluaa. Hetken erossa olo voi tehdä myös hyvää, sillä joskus toisen hyvät piirteet on helpompi nähdä kauempaa. Jos suhteessa on ollut karuja karikkoja, kuten esimerkiksi pettämistä, kumppani saattaa haluta poistua hetkeksi suhteesta parantaakseen haavojaan – monet haluavat kuitenkin jatkaa suhdetta ja aloittaa kaiken ikään kuin puhtaalta pöydältä. Jos menneistä ei pääse eroon, voi suhde kuitenkin rantautua aina samaan aiheeseen: eron pohtimiselle. > Menneestä ei muuten pääse eroon, ettäs tiedätte.
Lykkäämistä? Vanha sanonta 'Sääli ei ole rakkautta' pitäisi tatuoida jokaisen ihmisen otsaan, jotta muistaisimme, ettemme voi jäädä suhteeseen vain säälistä tai siksi, ettei toinen halua erota. Koska tällainen suhde ei ole kukoistava, ero on yleensä ainoa ratkaisu – mutta jos toinen osapuoli itkee toisen perään ja rukoilee, ettei häntä jätettäisi, moni ihminen heltyy jäämään tällaiseen suhteeseen ikään kuin hetkeksi. Näin todellinen ero lykkääntyy ja lykkääntyy. > Joo. Tätä on tosi hauskaa harrastaa sillai vuorotellen: "Mun vuoro, sun vuoro, mun vuoro, sun vuoro..." Tositosi hauskaa. Mutta jos nyt kuitenkin jätetään noi otsatatuoinnit väliin tällä kertaa?
Muisti pätkii? Ihmisen mieli suojelee itseään pahoilta ajatuksilta ja muistoilta. Kun olemme olleet tarpeeksi kauan toisesta erosta, kaikki paha unhoittuu ja vain hyvät, vaalitut muistot nousevat pintaan. Herää kysymys "miksi oikein erosimmekaan?" Ikävä kyllä ketään ei voi muuttaa, joten usein nämä epämieluisat elementit toistuvat suhteessa uudestaan. > Jaa hiukan pätkii välillä vai!? Tuntuu että mulla on varmaan ollut joku pahemmankin luokan dementia tai helvetin aivovamma joissain elämäni kohdissa. Ihan varmasti on.
 |
| Weheartit.com |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti