Salarakkaudesta.

Salarakas. Toisin sanoen henkilö, joka tapailee, deittailee tai jopa seurustelee enemmän tai vähemmän salaa ihmisen kanssa, jolla on toisaalla virallinen suhde. Ja on siis tietoinen tilanteesta. Olen aiemmin voimakkaasti tuominnut salarakkauden ja ihmiset, jotka sortuvat varattuihin miehiin tai naisiin ja ehdoin tahdoin rikkovat näiden ihmisten suhteet ja perheet sekä aiheuttavat suunnatonta surua ja tuskaa. Itsekkäitä, kylmiä ihmisiä. 

Miten on mahdollista, että löydän itseni ajautumassa tähän jamaan?

Niin. Sitä mietin nyt, kun on sen pohdinnan aika, haluanko saavuttaa salarakkaan statuksen. En ole haluamalla halunnut tätä. Metsästykseni kohdistuu kyllä vapaisiin miehiin. Kuten tälläkin kertaa. Sattumalta kuitenkin sain muutaman mutkan kautta vihiä, ettei tässä hommassa ole kaikki kohdillaan. Nyt ei ole puhtaat jauhot pussissa. Kysyttyäni asiaa suoraan sain varmistuksen huhujen paikkansapitävyydestä. Jep, avoliitossa asuva perheenisä.

En tiedä, miten hän teki sen. En osannut epäilläkkään mitään tällaista. Hänen avovaimonsa kuulemma sillon tällöin epäilee jotain, muttei mies pelkää kärähtämistä. 

Monet epäilee, harvat tietää ja lopuille ei kerrota.

Minun asiakseni jäi tässä tilanteessa pohtia, mitä seuraavaksi. Mies olisi kyllä halukas tapailemaan minua. Mutta olenko minä? Minulla on tämän ihmisen seurassa oikeasti hauskaa. Hän on ulkoisesti kaikkea, mikä miehessä minua miellyttää. On kuitenkin nyt päivän selvää, etten koskaan saa häntä itselleni. Enkä ehkä haluaisikaan. Hän kuuluu ja tulee kuulumaan toiselle naiselle, hän olisi minulla vain hetken lainassa. Haluanko ottaa riskin ja ihastua ehkä todenteolla? 

Lähteä leikkiin jossa en voi voittaa?

Itse en ole pettäjätyyppiä. Parisuhteesta on kertynyt kokemusta, sekä siitä, kun suhteessa menee todella huonosti. En kaikesta huolimatta ole koskaan pettänyt kumppaniani, enkä voisi kuvitella niin tekeväni tulevaisuudessakaan. Minua mietityttää, millainen ihminen pettäjä on. Tekeekö pettäminen ja salaisen rinnakkaissuhteen ylläpitäminen ihmisestä läpensä pahan? Millainen ihminen pystyy ajamaan töistä salarakkaansa luokse ja jatkamaan sieltä kotiin puolisonsa luokse olematta asiasta moksiskaan? Mikä ajaa ihmisen toimimaan niin? Näihin kysymyksiin ei osannut herra itsekkään vastata.

Mikä taas saa minut suostumaan edes miettimään tämän ihmisen tapaamista uudelleen? Sen kun tietäisin. Sairaalloinen itsekkyys, jännitys, kielletyn hedelmän houkutus vai lapsellinen uhma? Minua ei ole petetty, mutta kylläkin jätetty toisen naisen vuoksi. En tiedä miltä petetyksi tuleminen tuntuu, mutta voisin kuvitella sen tuntuvan vielä sata kertaa pahemmalta kuin sen, että sanotaan suoraan että kyllä mä susta tykkään, mutta olen ihastunut toiseen. Mietin paljon deittini avovaimon ja lapsen tunteita ja sitä, mitä tapahtuu jos tämä kaikki selviää heille? Olenko minäkin silloin vastuussa heidän surustaan? Toisaalta mielessäni on ajatus, jonka mukaan en todellakaan ole vastuussa miehen valinnoista. Hän on päättänyt pettää, en minä. On houkutteleva ajatus ottaa miehestä irti se, mikä on saatavilla, ja jättää loput hänen murehdittavakseen.

Tässä asiassa ei tarvitsee kauaa miettiä, mikä olisi oikein ja mikä väärin. Tekisikö oman etuni ja haluni mukaisesti toimiminen minusta läpensä pahan?  

Salarakkaan raskas taakka – voiko niin edes sanoa?