 |
| Sean Pertwee |
Kävin viime viikolla ystävättäreni kanssa katsomassa Vuosaari – elokuvan.
Ystäväni itkeä vollotti koko leffan ajan, mutta se on hänelle täysin ominaista, eikä kerro oikeastaan mitään itse elokuvasta.
Ne muutamat arvostelut, jotka olin elokuvasta nähnyt, olivat suhteellisen hyviä. Kuitenkin lähipiiristäni ne, jotka olivat leffan nähneet, eivät antaneet sille kovin hyviä pisteitä.
Itse pidin elokuvasta.
Olihan tuo melko masentava pätkä, negatiivisia tunteita esiintyi paljon. Mutta oli siinä hyviäkin hetkiä. Mielestäni elokuva oli paikoin aika todenmukainen. Olihan siinä tietenkin liioiteltu kaikki ihmiselämän haasteet moninkertaisiksi, mutta hei, se on elokuva. Jotain sellaista voisi kuitenkin suomalaisen ihmisen elämä ihan hyvin olla.
Yhteiskuntatieteiden opiskelijan näkökulmasta elokuva oli todella mielenkiintoinen. Päässäni pyöri, että miksi tuolla tyypillä on noin paha olla tai miksi tuossa perheessä on asiat noin rempallaan? Mitä yhteiskunta voisi tehdä esimerkiksi näiden ihmisten eteen? Leffassa olisi ainesta syvällisempäänkin pohdintaan, muttei mennä siihen tällä kertaa.
Jos kaipaa pysähdyttävää ja ehkä hiukan masentavaa leffakokemusta, tässä se on.
Kyllä mä tätä suosittelisin.
Kuva: http://www.biorex.fi/info/senioribio/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti