Saa muuten suhteellisen mielenkiintoisen fiiliksen aikaiseksi, kun yhdistää krapulan ja tilanteen, jossa pään sisällä on kiistatta enemmän räkää kuin aivomassaa.
En valitettavasti voi suositella kokeilemaan.
Mielenkiintoinen viikonloppu takana. Perjantaina vietimme aikaa sinkkuystäväni kanssa muutaman nuoren miehen seurassa, jotka osoittautuivatkin aika paviaaneiksi. Yksi heistä oli siis tämä tämän postauksen varattu mies, jonka totesinkin edellisessä postauksessa ihan idiootiksi. Lähdimme siis pojille kuskeiksi, mutta ilta venyi, kun emme päässeet heistä kirveelläkään eroon. Takapenkin kansan humalatason noustessa tuli esille mitä mielenkiintoisimpia tarinoita ja juttuja, joiden perusteella epäilyksemme saivat vahvistusta: Ei toivoakaan.
Lauantaina olikin siis luvassa ystäväni synttärit. Virallinen osuus sujui kivasti, iltaosuus vähän vähemmän kivasti, kun nuorisoa ei ihan hevillä jätettykään dokaamaan keskenään. Ei siitä sen enempää. Tarjolla oli muuten kaikkea todella herkullista, kuten sitruunajuustokakkua, mudecakea, kinkkupiirakkaa ja päärynäpiirasta, grau!
Kuitenkin pääsimme lopulta pieneen karaokebaariin, jossa menin laulaa lurauttamaan pari biisiä. Joo, ei näin. En yleensä raiskaa kenenkään lauluja, mutta tässä pikkukylän pikkumestassa on jotain, mikä saa minut tekemään niin. Ulvoin muistaakseni Stellan Aamun kuiskauksen ja Tehosekoittimen Hetken tie on kevyen. Jälkimmäisen kohdalla ääni rupesi pettämään siihen malliin että ihmettelin, miten kukaan selvisi siitä hengissä.
Jatkoimme yökerhoon. Ihmisiä ei ollut paljoakaan liikkeellä, mutta kyllä siellä ilmeisesti hauskaa oli. Miestouhuista ei ollut toivoakaan, onneksi mättöpizza lämitti mieltä aamun pikkutunneilla. Sekin kuitenkin toi hiukan lämpöasteita elämään, että kaupunkimme yöelämän ehdottomasti kuumin (kuulemma objektiivinen mielipide.. Ei edes ole, sanon minä.) järkkäri oli vapaalla, ja tuli omatoimisesti vaihtamaan pari sanaa ja kliseisen iskurepliikin kanssani!!? Oli muuten viittä vaille, etteivät jalat pettäneet alta ja taju mennyt! Hot. Hot. Hot. Eihän siitä minun tuurillani mitään sen erikoisempaa seurannut, mutta tapahtuneesta riittää ihan varmasti ihasteltavaa ainakin kuukaudeksi eteenpäin.
Huh huh.
Ihanilta tarjottavilta nuo herkut kuulostaa :p.
VastaaPoistaOliko viikendi loppunensa tuon alussa kuvailemasi olotilan arvoinen ?? ;D
Särkylääkettä ja mättöä vaan naamaan ja unta pollaan, jospa se olo niillä helpottaisi :).
Hmm.. Tottahan toki se oli sunnuntain olon arvoista! (; Tai noh, ainakin niin on hyvä ajatella. :D
Poista